ANNE KOKKONEN
SAIMAANNIERIÄN viimeinen luonnonvarainen kanta tarvitsee nykyistä tehokkaampia suojelutoimia Kuolimolla. Äärimmäisen uhanalaista kalalajia tavataan huomattavan paljon nykyisten suojelualueiden ulkopuolella, missä vaarana ovat etenkin verkko- ja pilkkikalastus.
– Vuosia 2006-2007 koskevan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalastuskyselyn mukaan Lehtisensaaren eteläpuolelta Paimensaaren kärkeen ulottuvalta alueelta on saatu yllättävän hyvin nieriää, jopa 56 prosenttia ajanjakson kokonaissaaliista. Alueen rauhoittaminen ainakin kokeilumielessä voisi olla fiksu ratkaisu, savitaipalelaissyntyinen kala- ja ympäristötalouden opiskelija Olli-Petteri Karine arvioi.
Tällä hetkellä nieriän rauhoitusalueet sijaitsevat Kuolimon Isoselällä ja Morruuvuorenselällä. Isoselän suojelualue laajennettiin taannoin ulottumaan Säkniemen kärjen edustan syvänteisiin, ja myös pilkkikiellon julistamisesta Isoselän rauhoitusalueen laidoille on tehty periaatepäätös. Kieltoa ei kuitenkaan ole toistaiseksi ryhdytty toteuttamaan käytännössä.
RAUHOITUSALUEIDEN tarpeellisuudesta esiintyy Kuolimon rannoilla erilaisia näkemyksiä. Siinä missä nieriänsuojelijat kannattavat jopa koko järven kattavaa verkkokalastuskieltoa, epäilijät pitävät kuolimonnieriää tässä vaiheessa jo menetettynä lajina.
– Monet ovat sanoneet, että turha on enää ylläpitää rauhoitusalueita. Itse näkisin asian aivan toisin: kaikki merkit viittaavat siihen, että nieriä vielä lisääntyy Kuolimolla, Karine tähdentää.
Analysoidessaan kalastuskyselyn tuloksia opinnäytetyötään varten Karine kiinnitti huomiota saaliskalojen kokoluokissa tapahtuneeseen muutokseen.
Vuosituhannen alkuvuosina valtaosa pyydystetyistä nieriöistä oli 20-69-senttisiä keskenkasvuisia, mutta vapunpäivien 2006 ja 2007 välillä nieriäsaalis oli muuttunut toisentyyppiseksi.
– 34:stä pyydystetystä nieriästä 15 oli alle 20-senttisiä ja 13 vähintään 70-senttisiä. Joukossa oli siis poikasia sekä ilmeisiä kutukaloja, Karine selvittää.
Vaikka nieriä näyttää edelleen lisääntyvän Kuolimossa, tilanne on äärimmäisen kriittinen. Kala-alan asiantuntijat pitävät luonnonvaraisen saimaannieriän tilannetta saimaannorppaakin tukalampana.
KALASTUSKYSELYYN vastasi runsaat sata paikallista kalastuksen harrastajaa, joten vastausprosentti jäi hyvin matalaksi.
Nieriää koskevat tiedot ovat silti kaikessa karuudessaan hyvin suuntaa antavia.
Pyydystetyistä kaloista vain alle puolet oli punnittu ja nieriäsaaliin keskipainoarvioksi laskettiin noin 43 kiloa. Olli-Petteri Karine arvioi todellisen saalismäärän olevan kaksinkertainen.
– Yli 70 prosenttia nieriöistä oli tullut verkoilla, joten jollain tasolla pitäisi rajoittaa tai järkeistää verkkopyyntiä. Verkkoon tarttuneen nieriän palauttaminen järveen on huomattavasti vaikeampaa kuin uistimella pyydetyn, Karine huomauttaa.
Koska miltei kaikki nieriät oli pyydetty touko-marraskuun aikana, Karine suosittelee nuottapyyntiin siirtymistä. Etenkin talvinuotta olisi nieriän kannalta hyvä ratkaisu, sillä nieriät voitaisiin tällöin palauttaa järveen ilman ilmashokkia.
– Nieriän hyväksi voidaan vielä tehdä monia asioita. Uistelua voidaan siirtää nykyistä pohjoisemmaksi Kuolimolle, ja jonkinlaisia pilkkimisrajoituksiakin voidaan ottaa käyttöön. Miksei emokalapyyntikin voisi tulla kysymykseen, Karine luettelee.