LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Unto Ahjotuli ei enää istu kapakoissa tai kahviloissa keskustelemassa taiteesta. Hän tekee sen julkaisemansa Kymengarden sadalla sivulla.
Järjestyksessään kymmenes taidelehti jatkaa samoilla linjoilla kuin aikaisemmatkin.
– Pyrin siihen että Kymengarde johdattelee lukijaansa henkevään hillittömyyteen. Tämä on jatketta kapakkafilosofisille keskusteluille taiteesta, Ahjotuli sanoo.
Lehden julkaisukemujen pitopaikka, kauppakeskus Opri, ei ole Ahjotulelta sen suuremmin kannanotto gallerioihin ja museoihin vaan pikemminkin jatkumo aikaisempaan.
– Oprin parkkihallissa on edelleen ne seinämaalaukset, jotka sinne aikoinaan tein. Tarkoitus on viedä taidetta sinne, missä ihmiset ovat jo muutenkin.
Puhdas paperiarkki, josta aikanaan tulee lehden sivu, on kuvataiteilija Ahjotulelle suuri haaste.
– Sitä istuu sen edessä ja miettii, kuka maksaa paperin, kuka painon ja mitä siihen paperiin kannattaa painaa.
– Sen jälkeen kun on päättänyt, että maksaa paperin ja painon itse, ei tarvitse enää huolehtia taloudellisesta riippuvuudesta mihinkään suuntaan; voi painaa 100-sivuisen taidelehden ilman ainuttakaan mainosta.
Jäljelle ei jää enää kuin kysymys, mitä kannattaa kirjoittaa ja minkälaisia kuvia painaa. Senkin saa Ahjotuli päättää itse, koska hän maksaa kaiken omasta pussistaan.
– Käypää rahaa joutuu pulittamaan 10 000 euroa eikä siihen vielä ole laskettu omaa työtä, jota on juttujen kirjoittaminen ja taittaminen.
– Pääasiassa raha on omaani, jonka olen tienannut omilla töilläni. Joitakin apurahoja olen joskus jälkikäteen saanut, mutta ei niillä lehden painamista ole koskaan maksettu.
Kymengardessa ei ole juttuja taidekeskus Salmelasta tai modernin taiteen museosta Kiasmasta eikä myöskään niistä taiteilijoista, jotka näissä instituutioissa kuvineen esiintyvät. Kymengarden sisältöä ovat taiteilijat, jotka jäävät julkisuuspelissä jatkuvasti paitsioon.
– Minä ajattelen, että jonkun tehtävänä on yrittää läpivalaista taiteen kipupisteitä ja yrittää tuoda esiin mahdollisimman aitoa taidetta.
Aidolla taiteella Ahjotuli tarkoittaa sellaista, joka ei ole taiteen instituutioiden hyväksymisleimalla ja sääntöjen toteuttamisella olemassaoloaan lunastanutta eliittitaidetta tai sellaiseksi kiihkeästi haluavaa, yleisöä turruttavaa massataidetta.
Massataide on Ahjotulen mielestä kuvataiteelle pahasta: yleisö on lopettanut näyttelyissä käymisen nähtyään liian paljon massataidetta.
– Ei kaikki eliittitaide tietenkään ole huonoa, kyllä senkin joukossa on hyvää taidetta, omilla ansioillaan sinne päässyttä. He ovat pystyneet selättämään tai voittamaan taiteen mekanismit sen omilla ehdoillaan.
Menestyminen taiteessa, niin kuin kaikessa muussakin, saattaa Ahjotulen mielestä olla kuitenkin taiteilijalle kaikkea muuta kuin onnenpotku: menestys poikii aina tuhat kateellista ja yleisiin taidesääntöihin mukautuminen rajoittaa oman vapauden ja luovuuden käyttämistä.
– Olen minä joutunut puhtaan taiteen -analyyseissani miettimään, olenko minä tässä vain selittelemässä omaa työtäni ja haluanko korostaa itseäni. Olen kuitenkin ajatellut sen niin, että kun tarpeeksi kauan jaksaa uskoa intuitioonsa ja puhua aidosta taiteesta, palkkio tulee ennen pitkää.
Palkkio ei ole rahaa vaan esimerkiksi postikortteja.
– Lähetän ihmisille Kymengardea, paras palkkio on, kun siitä saa rohkaisevaa palautetta.
Raha tulee taiteessakin Ahjotulen mukaan rahan luo.
Kun pääsee arvostettuihin gallerioihin tai saa työnsä esille museoissa, saa apurahoihin vaadittavia näyttöjä. Ja apurahoilla taiteilija voi ostaa seuraavaa näyttelyä varten materiaaleja, tehdä työtä ja hankkia uusia näyttöjä uusia apurahoja varten.
Kymmenennen Kymengarden kannessa on Ahjotulen taidefilosofia kiteytettynä.
– Verkkoaita kuvaa taidemuseo Kiasman rajanvetoa. Monella taiteilijalla on valtava kaipuu päästä verkkoaidan tuolle puolelle. Mutta kuten verkkoaidassa lukee: Täällä puolen on vihreämpää.
l l l
10:nnen Kymengarden julkaisukemut kauppakeskus Oprissa pe 24.4. klo 15-21
KUVATEKSTI
Pekka Hölkki
Unto Ahjotulen uusin maalaus on mukana Oprissa; taiteilija pyytää ihmisiä antamaan taululle nimen. Kaikki nimiehdotukset päätyvät aikanaan taulun nimeksi.