270 kilometriä kotoa Voisalmesta Vätikkään, lappeenrantalainen Eino Heikkinen esittelee mökkimatkansa. Sen ajamiseen menee aikaa aamukuudesta puoleen päivään.
Vätikkä on valtakunnan rajan takana ja loppua kohden yhä mutkaisemmaksi käyvän hiekkatien päässä. Se on Kurkijoella luovutetussa Karjalassa, Laatokan rannalla.
Heikkinen on niitä harvoja suomalaisia, jotka ovat päässeet pystyttämään kesämökkinsä Venäjän maaperälle.
Vätikässä on peräti neljä suomalaista kesämökkiä vierekkäisillä tonteilla. Yhdellä tontilla on tarkalleen ottaen kaksi mökkiä ja lisätilaa työn alla.
Se pistääkin Vätikkään tullessa ensimmäisenä silmään ja myös korvaan. Vasarat paukkuvat ja soitto soi autoradiosta kun Andrei, Sergei, Vitali ja Losa takovat suomalaisisännälle suurta uudisrakennusta pellon laitaan.
Vanhemmat suomalaismökit ovat Laatokan rantapuuston siimeksessä. Reunimmaisena nököttää pieni keltainen mökki, jonka Eino Heikkinen rakensi kaverinsa kanssa 1990-luvun alussa. Se on Venäjän valtiolta vuokratulla tontilla kuten muutkin suomalaismökit.
– Vuokranantaja on Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piiri, Heikkinen pohjustaa paikan esittelyä.
Vätikän rantaan kiinni päässeet suomalaiset ovat Kurkijoelta kotoisin, paitsi Heikkinen. Hän syntyi Lappeella ja toimi 40 vuotta Lappeenrannassa taksiyrittäjänä. Edelleen Heikkinen on kuoromies, Lappeenrannan veteraanikuoron aktiivi alusta alkaen.
Kuoroharrastus vei Heikkisen Vätikkään. Siinä tuli tutuksi Tauno Kiiski, joka on Vätikän tontin ja mökin toinen osakas.
– Tauno on kotoisin Kurkijoen Elisenvaarasta, ja hänen kanssaan käytiin täällä useita kertoja. Kun neuvostokomento loppui tuli sitten puheeksi, että jos onnistuttaisiin saamaan tänne mökki.
Se onnistui Kurkijoen kunnanjohtajan myötävaikutuksella. Heikkinen ja Kiiski tekivät vuonna 1991 vuokrasopimuksen Vätikän 1 500 aarin tontista, joka löytyi Laatokan rannan koluamisen jälkeen.
– Tässä oli kiva kennäs, muualla vesijättö oli sakeanaan puuta ja pensasta.
Raivaamista riitti myös Heikkisen ja Kiisken tontilla, ja riittäisi edelleen. Pusikoitunut vesijättö alkaa neljän metrin päässä mökistä. Sen Heikkinen ja Kiiski rakensivat kahtena vuonna tontin vuokrauksen jälkeen.
– Lokakuun Rautateiltä saatiin puutavaraa tänne toimitettuna.
Mökissä on yhdessä huoneessa keittiö, oleskelutila ja makuutilat, toisessa sauna ja lisäksi kuisti, yhteensä 30-40 neliötä. Siitä tuli miesten kämppä, sillä ainakaan Heikkisen vaimo ei ole suostunut Venäjälle lähtemään.
– Taunon kanssa yksissä käytiin, ja alkuun oltiin kolmekin viikkoa kerrallaan. Kalastaminen oli tärkeää. Meillä on kaksi moottorivenettä, joilla käytiin ulapan laidassa.
Heikkinen kertoo käyneensä paljon myös sienessä ja marjassa.
– Paljon täällä on laulu raikunut, hän kertoo kuoromiesten vierailuista.
Mökillä pärjää ympäri vuoden, sillä kaikki pelaa siellä sähköllä. Se on Heikkisen mukaan suomalaisen mittapuun mukaan halpaa.
Venäläiset naapurit yrittivät alussa päästä suomalaisten sähköstä osille.
– Meillä oli ulkona pistorasia, ja sille tuli oikein polku kun ihmiset hakivat siitä sähköä laitteilleen, Heikkinen kertoo.
Alkuaikoina katosi pihalta pyykkinaru ja Taunon Amerikan lapio, mutta mökkiin ei ole menty sisälle.
– Venäläinen ihminen on mahdottoman mukava. Lähitienoon ihmisissä ei ole valittamista, Heikkinen sanoo.
Lähinaapurina on pietarilaisen ohjustehtaan lomakylä, jossa töissä oleva Mihail saa taas Heikkiseltä kahvipaketin. Naapurikylässä Tervussa käydään tervehtimässä tuttu Igor. Heikkisellä on paikallisia tuttuja Kurkijoen keskustaa myöten.
Paikallisasukkaat tuovat puolestaan kalaa kun Heikkinen on kalastuksen lopettanut.
– Täällä on verkonpito kielletty. Pohjois-Laatokan kalastuspäällikkö kiertelee mahtavalla jahdilla vahtimassa, että kieltoa noudatetaan. Kyllä paikalliset silti kalassa pysyvät.
Suomalaiset ovat pysyneet tonteillaan maksamalla vuosivuokran. Heikkisen ja Kiisken tontista se oli viime vuonna 9 000 ruplaa. Tämän vuoden vuokran Heikkinen maksaa kunhan saa Kurkijoelta tulkin mukaan Lahdenpohjan reissulle.
Tammelassa asuva Tauno Kiiski ei enää kykene mökillä käymään. Heikkinenkin on kohta 84-vuotias, mutta ajelee suvereenisti autolla Vätikkään, nykyisin muutaman päivän reissuille.
– Viime vuonna kävin 12 kertaa, hän laskee passistaan.
Heikkinen on ajanut autolla ympäri Eurooppaa, Amerikankin läpi kahteen kertaan, joten Venäjän liikenne ei pelota. Vakioreitti menee Viipurin ja Käkisalmen kautta. Imatran kautta matka olisi lyhempi, mutta tie on ainakin ollut huonompi.
Tie vie Vätikässä Heikkisen tontin ja toisen suomalaistontin välistä Kojonsaareen, joka on muutaman sadan metrin päässä.
Ennen sotia Kojonsaari oli suosittu auringonpalvontapaikka. Siellä oli kuuluisat Vätikän hiekat, joilla venäläiset veneilijät ovat sittemmin harrastaneet villiä retkeilyä, ainakin pengertien tuloon asti.
Lukitulla puomilla varustettu pengertie valmistui muutama vuosi sitten, Heikkisen mukaan ihan yllättäen.
– Lahdenpohjassa rikastunut juutalainen liikemies vuokrasi Kojonsaaren ja rakensi sinne tiet ja sähköt.
Heikkisen mukaan liikemiehen huhuttiin suunnittelevan Kojonsaareen kylpylää.
– Ajateltiin jo, että rauha meni kun tässä rannalla oli joka paikka täynnä autoja.
Nyt rannalla on vain linja-auto, joka poimii kyytiinsä saaresta jalan laputtavat koululaiset. Kojonsaaren retkeilyvarustuksia on kohennettu, mutta rakentamisesta ei Heikkisen mukaan ole muuta merkkiä kuin kaksi talonpohjaa.
– Liikemies sairastui ja on nyt tiettävästi Israelissa sairaalassa.
Mannerrannan pellolla on suomalaistontin uudisrakennuksen alun lisäksi muutamia uudehkoja venäläisten datsoja. Paineet Vätikän rakentamiseen Kojonsaaren salmen molemmin puolin ovat ilmeisesti kasvamassa.
– Nyt tuntuu, että venäläiset ovat katkeroituneet kun suomalaiset ovat saaneet luvan rakentaa rantaan, Heikkinen kertoo.
Hän aikoo pitää kiinni omasta tontistaan.
– Kyllä mie tämän ostaisin, jos voisin.
KUVATEKSTI
SEPPO RAUTIOVAARA
Eino Heikkinen pääsee autolla mökkinsä pihaan. Tie menee ihan tontin aidan vierestä.
Keltaisen mökin tuvassa on sekä keittiö, oleskelutila että makuuhuone.
Naapurin suomalaistontilla on meneillään uudisrakennuksen teko.
Vätikkä on myös venäjäksi Vätikkä.
Laatokan mannerranta on Vätikässä pöheikköinen ja rehevöitynyt. Laiturin pitää olla pitkä.
Kojonsaaressa oli ennen kuulut Vätikän hiekat. Laveat ovat Laatokan biitsit edelleen.
Suomalaistonttien lähelle pellolle on noussut venäläisiä datsoja.