ANNE KOKKONEN
SUOMENNIEMI. Nikkisen torpan asiat eivät ole mallillaan. Muutama vuosi sitten romahti savupiippu, nyt Suomenniemen kotiseutumuseon hirsiä nakertaa vaarallinen tuholainen.
– Se on mahdollisesti hirsijumi, sillä tuomaanjumille Suomenniemi on vähän turhan pohjoinen paikka. Hevosmuurahaisista taas ei ole näköhavaintoja, Nikkisen torpan esineistöä inventoiva Nina Vitikainen päättelee.
Olkoon pieniä reikiä järsivän ötökän nimi mikä tahansa, sen mellastukselle olisi tehtävä pikainen loppu. Muuten loppu voi tulla koko museorakennuksesta.
– Asiantuntija pitäisi saada tänne pikaisesti seiniä katsomaan. Jos ei mitään tehdä, rakennus on viimein pakko purkaa, Vitikainen huomauttaa.
YLI satavuotiaan hirsimökin rappio alkoi kiihtyä lauhojen talvien myötä. Kun hirret pysyvät kosteina läpi vuoden, kertaalleen seiniin pesiytynyt hyönteinen voi jatkaa tuhotyötään kaikessa rauhassa.
– Pakkanen ja kuivuus ovat jumin vihollisia. Tarvittaisiin vähintään viikon kestävä yli 25 asteen pakkasjakso, jotta jumi häviäisi, Vitikainen toteaa.
Nyt olisi myrkytettävä talon puuosat ja sitten vaihdettava pahiten vaurioituneen hirsikerrat. Urakka ei ole helppo eikä halpa, sillä miltei maanrajaan vajonnut talo pitäisi todennäköisesti myös kengittää. Lisäksi muurin sisään romahtaneet savupiipun osat painavat rakennetta ja herkistävät uunia lisäsortumille.
– Tilanne on erittäin huolestuttava. Raporttini perusteella kannattaa lähettää korjausavustushakemus Museovirastolle jo ensi kesää silmälläpitäen. Tosin kustannukset nousevat niin korkeiksi, ettei Museovirasto varmaan pysty antamaan näin lyhyellä varoitusajalla täyttä avustusta, Vitikainen epäilee.
Vanhoja huonohirsisiä museorakennuksia löytyy runsaasti muualtakin. Viimeksi Vitikainen törmäsi hirsijumin jälkiin vuosi sitten Ruokolahdella, kun hän inventoi entiseen viljavarastoon koottua museoesineistöä.
VITIKAINEN aloitti Nikkisen torpan esineistön inventoinnin viime viikolla ja joutui heti kättelyssä siivoustöihin. Jumien lisäksi myös hiiret olivat mellastaneet mökissä talvikaudella, ja joitain pilalle syötyjä tekstiilejä jouduttiin heittämään armotta roskiin.
– Ihan mukavaa esineistöä täältä löytyy, esimerkiksi pula-ajan paperikaihtimiin ja rullatelineeseen törmäsin täällä tässä muodossa ensimmäistä kertaa, Vitikainen kertoo.
Pienen viehättävän torpan vaiheet tunnetaan varsin hyvin, mutta esineistön alkuperää ei kukaan ole arvannut kirjata muistiin. Onkin sääli, ettei nyt tiedetä, mitkä huonekalut ja esineet liittyvät taloon ja mitä on tuotu paikalle jälkikäteen.
– Löytynyt suutarinaineisto muodostaisi mukavan ja ehjän kokonaisuuden, mutta emme tiedä, kenelle suutarille esineet ovat kuuluneet, Vitikainen harmittelee.
Suomenniemen kotiseutuyhdistys on palkannut Vitikaisen kahdeksi viikoksi luettelointitöihin, mutta hanke jää ilmeisesti kesken. Tavoitteena on saada kaikki torpan sisällä olevat tavarat inventoitua kesäkuun aikana, ensi vuonna urakkaa voitaisiin jatkaa kahdessa piha-aitassa.
– Kyläläiset ovat olleet hirmu myönteisiä ja auttaneet kaikessa, toivat tänne lämmikkeeksi sähköpatterinkin. Toivottavasti museotavaroita tuntevat ihmiset poikkeavat alkavalla viikolla kertomaan täällä olevien esineitten historiasta, kaikki tiedot tallennetaan, Vitikainen vihjaisee.
KUVATEKSTI
ANNE KOKKONEN
Nikkisen torpan esineistöä inventoiva Nina Vitikainen on huolissaan mökin hirsien kunnosta. Jollei korjaustöihin ryhdytä pian, rakennus voi olla pian purkukunnossa.
Puhkikävelty puunaulainen lapsenkenkä sai oman tunnuksen ja luettelonumeron.