Aluekeräyspisteiden ääripäät löytyvät Miettilästä ja Salosaarelta

Etelä-Karjalan jätehuoltoyhtiö miettii ainakin muutaman kotitalousjätteen aluekeräyspisteen sulkemista ensi vuoden aikana. Aluekeräyspisteet ovat pahimmillaan kuin pienoiskaatopaikkoja. Valistuksella ja neuvonnalla pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisi

TENHO TIILIKAINEN

ETELÄ-KARJALAN Jätehuolto Oy aikoo päästä ongelmallisista jätteiden aluekeräyspisteistä eroon. Yhtiö aikoo neuvotella Parikkalan, Rautjärven ja Ruokolahden kunnan kanssa aluekeräyspisteiden määrästä, tarpeesta ja kustannuksista.

Yhtiö on hoitanut tämän vuoden alusta lukien näissä kolmessa kunnassa myös haja-asutusalueiden jätteenkuljetuksen. Aiemmin haja-asutusalueiden jätteenkuljetuksen järjestäminen oli kuntien vastuulla.

– Todennäköisesti jotakin on tapahtumassa aluekeräyspisteiden suhteen. Päätöksiä jonkin tietyn pisteen sulkemisesta ei ole tehty eikä puhuttu, mutta asioista käydään tulevan syksyn aikana neuvottelut kuntien kanssa, jätehuoltoyhtiön tiedottaja Mari Ilvonen sanoo.

Parikkalassa on 28, Rautjärvellä 11 ja Ruokolahdella 43 aluekeräyspistettä. Näissä kaikissa on kuivajäteastia, osassa myös astiat hyötyjätteille. Ongelmana on ollut, että aluekeräyspisteisiin tuodaan jatkuvasti tavaraa, joka ei sinne kuulu.

ALUEKERÄYSPISTE on Ilvosen mukaan tarkoitettu niille alueen vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille, jotka maksavat kiinteistölleen määrätyn vuosimaksun jätteenkuljetuksen järjestämisestä. Vuoksimaksu on vakituisesti asutuista kiinteistöistä ilman arvonlisäveroa 54,60 euroa. Yhden hengen vakituisesti asutuista kiinteistöistä 39 ja kesäasunnoista 27,30 euroa.

Näiden maksujen lisäksi tulevat huoneistokohtaiset ekomaksut, jotka ovat vakituisesti asutuilta huoneistoilta 8,2 ja loma-asunnoista 5,73 euroa vuodelta.

– Aluekeräyspisteet ovat tavanomaista kotitaloudessa syntyvää kuivajätettä varten. Ne eivät ole tarkoitettu biojätteille, ongelma- tai rakennusjätteille, sähkö- tai elektroniikkajätteille, Ilvonen luettelee.

Silti aluekeräyspisteet täyttyvät autonrenkaista, huonekaluista, rakennusmateriaalista.

– Onhan se vähän ihmeellistä, että kaupasta saadaan kyllä raahattua uudet patjat kotiin, mutta vanhoja patjoja ei pystytä kuljettamaan sinne minne kuuluisivat, Ilvonen kärjistää.

ALUEKERÄYSPISTEIDEN siivoaminen maksaa euron poikineen. Kustannukset koituvat kohoavien maksujen myötä myös niiden kontolle, jotka hoitavat asiansa oikein.

– Olemme tänä vuonna lähettäneet yhden maksumääräyksen säännöksiä rikkoneelle. Me emme kuitenkaan ole tässä asiassa valvontaviranomainen. Valvonta kuuluu ympäristöviranomaisille ja tietysti viime kädessä myös poliisille.

Ilvonen myöntää kuntien varottaneen yhtiötä mahdollisista epäkohdista ja väärinkäytöksistä. Todellisuus on ollut luultua karumpi.

Olemme uusimassa aluekeräyspisteiden kyltitystä. Uusissa kylteissä kerrotaan selväsanaisesti mitä sinne saa ja ei saa tuoda. Pyrimme lisäämään myös valistusta jätteiden käsittelyssä ja lajittelussa. Kysymys taitaa kuitenkin olla enemmän ihmisten asenteista kuin tiedon tasosta, Ilvonen miettii.

KUVATEKSTI

TENHO TIILIKAINEN

Aluekeräyspiste Rautjärven Miettilässä hohtaa vielä uutuuden puhtauttaan, toisin kuin Huvilatien piste Ruokolahden Salosaaressa.

Veikkaajia palvellaan huonosti Huvilatiellä.

WC-pönttö on päätynyt kumolleen.

Aluekeräyspisteen komistus, koristekapseli.

Lasille on Huvilatiellä oma keräysastiansa, ainakin teoriassa.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen