Categories
Artikkelit

Pien-Saimaan huonon tilan ja kalakantojen yhteys tehosyynissä

Vesialueen kalastoa tutkitaan kesän ja syksyn mittaan ylimääräisillä koekalastuksilla. Läntisellä Pien-Saimaalla vesi vaihtuu hitaasti, joten kaloilla on suuri rooli järven kuormituksen kannalta.

JOHANNA SJÖHOLM

KALASTAJIEN Markku Törrösen ja Heikki-Jussi Kupiaisen kädet liikkuvat tottuneesti samaan tahtiin. Trooli laskeutuu järveen vuosikymmenten kokemuksella, joten sanoja ei tarvita.

Ollaan Riutanselällä Pien-Saimaalla. Meneillään on Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen järjestämä koetroolaus, jolla selvitetään Pien-Saimaan kalakannan rakennetta.

Troolaus toistetaan kesän ja alkusyksyn aikana Riutanselällä ja Vehkasalonselällä kummassakin kolme kertaa. Lisäksi kalastoa tutkitaan eripuolilla Pien-Saimaata verkko-, nuotta- ja rysäkalastuksen avulla.

Koekalastusten tarkoituksena on selvittää kalakantojen ja Pien-Saimaan kehnon kunnon yhteyttä.

Kaikuluotaimessa näkyy värikkäitä läiskiä. Ne ovat kalaparvia, jotka uivat lähellä järven pohjaa 10-15 metrin syvyydessä.

Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan Aarno Karelsin mukaan kaloilla on merkittävä vaikutus veden laatuun. Särkikalat ja pienet ahvenet pöyhivät järven pohjaa, jolloin sedimentteihin sitoutuneet ravinteet lähtevät liikkeelle. Myös kalojen ulosteet lisäävät ravinnekuormaa. Suuret särkikalakannat siis rehevöittävät järveä.

Kalastus on omiaan vääristämään järven kalarakennetta entisestään, koska särkikalat ja pikkuahvenet eivät ole toivottuja saaliita.

– Kalastus kohdistuu helposti liikaa petokaloihin. Särkikaloja saadaan vähennettyä ainoastaan hoitokalastuksen avulla, Karels sanoo.

Karelsin mukaan kalaston vaikutus vedenlaatuun on läntisellä Pien-Saimaalla erityisen suuri, koska altaan vesi vaihtuu hitaasti.

– Siihen menee viidestä kuuteen vuotta. Käytännössä vesi siis seisoo.

Taipalsaarentien itäpuolella sijaitseva Vehkasalonselkä otettiin tutkimukseen mukaan vertailun vuoksi. Siellä vesi vaihtuu nopeammin kuin Riutanselällä, mutta muuten olosuhteet ovat samankaltaiset.

– Ollaanhan me vielä Illukansaaren vesillä? varmistaa ruorissa istuva Törrönen.

Pien-Saimaa on pirstottu lukuisiin pieniin osakaskuntiin. Keinotekoiset rajat eivät kuitenkaan näy ulospäin, joten rajojen paikantamisessa on haasteensa.

Osakaskunnat eli vesien omistajat ovat tarkkoja alueistaan, ja koe- ja hoitokalastuksista pitää sopia heidän kanssaan aina erikseen.

– Rajat ovat hoitosuunnitelmien tekemisen kannalta huono juttu. Järvikohtaiset hoitokunnat toimisivat paremmin, Törrönen sanoo.

Karelsin mukaan huoli Pien-Saimaasta on yhdistänyt vesien omistajia.

– Jotain hyvää tässä järven huonossa tilanteessa siis on, hän naurahtaa.

Troolia on vedetty pitkin Riutanselkää reilut puoli tuntia. Jännitys tiivistyy, kun pussimainen pyydys nousee vedestä. Aluksen kapteenin poika Paavo Törrönen laskee saaliin nosturin avulla jäävedellä täytettyyn säiliöön.

– Onpa paljon pientä ahventa. Se on huono juttu, Karels toteaa.

Saalista lajitellessa selviää kuitenkin myös iloinen yllätys: joukossa on tänä vuonna kuoriutuneita muikkuja. Viime talven ja kevään sitkeä sinilevä ei siis ole estänyt ainakaan kokonaan muikkujen kuoriutumista.

Puolensataa lokkia ja tiiraa kiertelee parin tunnin päästä troolialusten ympärillä Vehkasalonselällä lupaavaan malliin.

Vedestä nouseva saalis näyttääkin erinomaiselta, muikkuja on runsaat kaksisataa kiloa. Valtaosa niistä on yksivuotisia ja sitä vanhempia.

Karelsin mukaan yksittäisistä koekalastuksista ei voi vetää sen suurempia johtopäätöksiä, kuin että tiettyjä kalalajeja löytyy tietyiltä vesialueilta. Kokonaisuus hahmottuu kaikkien koekalastusten summana.

Tulokset kootaan ensi kevättalveen mennessä, ja niiden pohjalta tehdään kalakannalle käyttö- ja hoitosuunnitelma.

KUVATEKSTI

JOHANNA SJÖHOLM

Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Aarno Karels ja Juhani Tikkanen Illukansaaren osakaskunnasta lajittelevat saalista. Riutanselältä nousi pääasiassa pientä ahventa, yhteensä 41 kiloa. Muikkuja nousi vajaat neljä kiloa, valtaosa pientä hottamuikkua. Vehkasalonselältä muikkuja saatiin yli kaksisataa kiloa, suurin osa 16-17 senttisiä.

Kalastajat Markku Törrönen ja Heikki-Jussi Kupiainen laskevat troolia Riutanselälle.

Troolialusten Apaja ja Apaja 2 reitit erkanevat, kun troolaus alkaa.

Riutanselällä pyydykseen jäi pari isoa kuhaa. Suurempi painoi 5,8 kilogrammaa. Lisäksi vedestä nousi viisi alamittaista taimenta, mutta ne päästettiin takaisin veteen.

Ensimmäisenä troolista nousi suurikokoinen kuha.

Kirjoittaja:
Johanna Sjöholm