Categories
Artikkelit

Veroton vastakauppa pyörittää nuorisoseuroja

Vastojen vienti Saksaan toteuttaa suomalaisten metsäpatruunoiden märimmät unet. Raaka-aine on ilmaista eikä tuloista tarvitse maksaa veroja. Etelä-Karjalan nuorisoseuroille vastakaupat ovat olleet tärkeä tulonlähde jo parin vuosikymmenen ajan.

HANNU OJALA

Vuoksenniskan nuorisoseuran puheenjohtaja Ilkka Lampinen kehaisee tekevänsä riuskimmillaan yli kymmenen vastaa tunnissa. Ansiona se on samaa luokkaa kuin hakkaisi nykyisillä ostohinnoilla myyntiin kuution koivupropseja, tien varteen kannettuna.

Kalevan Nuoret on tiettävästi Suomen suurin vastojen vientiyritys. Lampinen on järjestellyt toimintaa jo 80-luvun loppuvuosista saakka. Viime vuonna kauppaa tehtiin 20 000 eurolla, josta tekijöille tuloutettiin 70 prosenttia – verottomana.

Liikekumppani on koko kauppasuhteen ajan ollut sama saunatarvikkeiden tukkuliike Saksassa.

– Silloinen johtaja kävi tutustumassa täällä Misan tuotantoon, ja tarvitsi markkinoinnin rekvisiitaksi parisataa vastaa. Seuraavana vuonna tilaus oli 500, ja siitä määrät ovat vain kasvaneet.

Lamasta on haittaa tälläkin alalla. Varovainen ostaja pudotti tämän vuoden tilauksen 5 000 kappaleeseen.

Nyt ensimmäistä kertaa päästiin Lampisen mukaan siihen, että tilaus voidaan toteuttaa täysimääräisenä.

Vuoden sato on ollut jo lähes kaksi kuukautta kuivumassa. Pakkaaminen ja toimitukset alkavat syyskuussa. Viimeisen vaiheen käynnistymistä on hidastanut vain se, että Ovako Barilta ei vielä ole saatu uusiokäyttöön suuria puisia pakkauslaatikoita.

Suomalainen vasta on Saksassa hinnaltaan samaa luokkaa kuin tulppaaninippu meillä kukkakaupassa. Sadan kappaleen erän saksalainen tukkuri toimittaa jälleenmyyntiin 3,90 euron kappalehinnalla.

Suomalaiselle tekijälle nuorisoseurat maksavat runsaan euron vastalta. Tarkemmin Lampinen ei halua hintaa määritellä, koska seurojen käytännöt vaihtelevat.

– Toisissa tehdään puhtaasti talkoita, joissakin seuroissa tekijä saa suurimman osan tulosta.

Järjestelyt hoitava piiriorganisaatio ottaa pois omat kulunsa ja pienen provikan.

Kahden vuosikymmenen aikana vastakauppa on muodostunut seuroille oikeasti merkittäväksi tulonlähteeksi. Lampinen tähdentää.

Muutaman sadan vastan tekeminen onnistuu Lampisen mukaan lähes kaikilta. Osaamista tarvitaan organisoinnissa, kun toimitettavat erät nousevat tuhansiin. Siinä on nuorisoseuralaisten menestyksen salaisuus.

Työt pystytään jakamaan ja tuotteet kokoamaan tehokkaasti. Keräilyalue ulottuu melkein Utista Uukuniemelle. Tekijöiden ikä vaihtelee kahdeksasta vuodesta 80:aan.

– Nuoret ja eläkeläiset muodostavat enemmistön tekijöistä. Suurin yhden ihmisen tekemä erä oli 1 080 vastaa kahdessa viikossa. Sen jälkeen tekijä lähti palkkiorahoillaan lomailemaan etelään. Tämä sopii myös erittäin hyvin myös koululaisille. Parin viikon aikana on mahdollisuus päästä hankkeissa samalle tasolle kuin kesätöissäkin.

Hyviä puolia riittää lisää. Raaka-aine on yleensä ilmaista, kun sopii asiasta maanomistajan kanssa.

– Samalla voi tehdä pientä harvennusta koivutaimikossa.

Tekovaiheen laatukriteerit ovat yksikertaiset. Lampinen sanoo ostajan vaativan ehdottomasti vitsaksesta tehdyn pannan. Kumilenkki tai rautalanka ei tule kyseeseen.

Oikean tekotavan opettamiseksi Ilkka Lampisesta onkin vuosien myötä tullut vastanteon lyhytkurssien vetäjä. Pannan tekemisen lisäksi opetetaan oikea koko.

– Pakkaamisen takia vientivastat ovat vähän pienempiä kuin suomalaisten käyttämät. Koolla ei ole väliä, koska saksalaiset eivät käytä vastaa varsinaisesti kylpemiseen kuin suomalaiset. Vastaa tarvitaan antamaan koivun tuoksua ja tunnelmaa saunomiseen.

Ainakin toistaiseksi eteläkarjalaisilla on ollut liki monopoliasema saksalaisen tukkurin toimittajana. Suomesta ei ole muita toimittajia, eikä Baltian maista tehdyt ostokokeilut johtaneet suurempiin tilauksiin.

– Laatu ei ollut niin hyvää, Lampinen arvioi.

Käsittelykestävyys on olennaisen tärkeä. Tuotteet toimitetaan tukkurille 800 kappaletta vetävissä puulaatikoissa. Perillä laatikot puretaan ja pakataan pienempiin eriin jälleenmyyntiin. Tavara ei saa murentua matkalle.

– Suomalainen perinteinen tapa kuivata vasta valolta suojattuna ulkotilassa on paras mahdollinen, Ilkka Lampinen vakuuttaa.

KUVATEKSTI

HANNU OJALA

Ilkka Lampinen ja näyte tämän kesän vastatuotannosta.

Kirjoittaja:
Hannu Ojala