SARI PULLINEN
LAPPEENRANTA. Näytelmää Minä olen Adolf Eichmann on taltioitu digitaalisesti 25 tuntia Lappeenrannan kaupunginteatterissa syyskuun aikana. Kamerat ovat käyneet kolmessa esityksessä ja muutamissa harjoituksissa. Viimeiset pätkät kuvattiin Eichmannin viimeisessä esityksessä lauantaina 19.9.
Asialla oli Tutkivan teatterityön keskus Tampereelta. Sen johtaja Mika Lehtinen kehui yhteistyön teatterin kanssa sujuneen mainiosti tekniikkaa myöten.
Kaikki olivat erittäin motivoituneita. Tämä oli meille mukava sessio, Lehtinen sanoi.
Eichmannia esittävän näyttelijän Jussi Johnssonin kuvaukset saivat tiukkaamaan omaa työskentelyään.
Näyttelemiseen tuli positiivinen lisäviritys. Varoin esimierkiksi tuottamasta liian suuria äänipiikkejä, ettei äänitys mene pilalle, Johnsson kertoi.
Esityksiä taltioitiin kahdella kameralla. Lisäksi otettiin kuvaa erillisissä kuvaushetkissä. Niissä lähestyttiin jo elokuvallista työskentelyä, sillä kamerat tulevat näyttelijää lähelle. Silloin näytteleminen on Johnssonin mukaan pienempää, ajatuksen voimaan uskovaa.
Samanlaisella kalustolla kuin taltioitiin Eichmannia tehdään myös kokoillan elokuvia. Rahaa on tähän mennessä ennen leikkaukseen ryhtymistä kulunut Lehtisen arvion mukaan ainakin 50 000 euroa.
Tekijätkin ovat ammattilaisia. Kuvaamassa olivat Jussi-palkittu Harri Räty sekä Anu Keränen, lappeenrantalaislähtöinen elokuvaaja, jonka kameranjälkeä voi nähdä Skavabölen pojat -elokuvassa. Myös kamera-assistentti Petri Kiljusella on lappeenrantalaistausta.
Seitsenhenkiseen työryhmään kuuluu myös äänen taltioinnista huolehtiva Pertti Venetjoki sekä kaksi muuta äänimiestä. Jonkin verran kuviin tuli yleisöäkin, vaikka esitys olikin pääasia.
Seuraava työvaihe on kuvan ja äänen leikkaaminen keskuksen leikkausyksikössä. Leikkaaminen tekee teoksen rytmin, joka on aivan toisenlainen kuin teatteriesityksessä. 25 tuntia raakamateriaalia puristuu alle kahden tunnin mittaiseksi teokseksi.
Valmista on ensi vuoden puolella.
Valintoja on tehtävä. Kun otetaan lähikuvaa, jotakin muuta rajautuu pois, mutta kaikki ratkaisut kumpuavat alkuperäisestä teoksesta, Lehtinen selvittää.
Koko ajan hän keskusteli teatteriesityksen ohjanneen Jari Juutisen kanssa, mutta Juutinen ei puuttunut taltioijien työhön.
Aiemmin Tutkivan teatterityön keskus on valmistanut taltioinnit Suomen kansallisteatterissa nähdystä Kristian Smedsin Tuntemattomasta sotilaasta sekä Tampereen teatterissa esitetystä Leea Klemolan Kohti kylmempää -näytelmästä.
Eichmann-taltioinnista tulee toisenlainen.
Pohdimme tässä samalla taltiointitapojen etuja ja haittoja. Nyt olemme rakentaneet kuvia myös harjoituksista, mitä ei edellisten kohdalla tehty, Lehtinen selvittää.
Nämä tuotannot ovat raskaita ja kalliita, eikä niitä voi tehdä koko ajan. Kulut muuttuvat jatkuvasti.
Lehtinen pitää taltiointeja myös kulttuuripolitiikkana.
Televisiossa esitettävien teatteriesitysten kautta pohjoisenkin ihmiset pääsevät näkemään esimerkiksi Kansallisteatterin esityksiä. Valtio kuitenkin subventoi voimakkaasti teatteria, joten tämä lisää tasa-arvoa, Lehtinen näkee.
Lehtinen aikoo tarjota valmista teosta ainakin Yleisradiolle, mutta mahdollisuuksien mukaan muuallekin. Mitään sopimuksia ei vielä ole tehty.
KUVATEKSTI
PEKKA HÖLKKI
Kimmo Vänttinen, Mika Lehtinen, Anu Keränen ja Petri Kiljunen ovat syyskuussa työskennelleet Lappeenrannan kaupunginteatterissa useaan otteeseen. Nyt kuvaukset on kuvattu, ja materiaali lähtee leikkausyksikköön.