Categories
Artikkelit

Luotseina seilaa kokeneita merikarhuja

Suomalaista luotsia ei tarvitse odotella. Mutta kovia he ovat puhumaan kännykkään.

MARI PAJARI

LAPPEENRANTA. Luotsi Olli Taipaleen päivä alkoi aamuseitsemältä kännykän hälytyksellä. Lappeenrannan luotsiasemalla levännyt Taipale valmistautui matkaan ja hyppäsi taksiin. Kello yhdeksältä hän astui hollantilaiseen rahtilaivaan, Keltiin, Vuoksen satamassa.

Mälkiän sululle lähes täydessä paperilastissa oleva Kelt lipuu kello yhdentoista aikaan. Kelt on tyypiltään Super Saimax ja mahtuu nimensä mukaisesti juuri ja juuri Saimaan kanavaan.

Taipale auttaa aluksen suoristamisessa, sillä kurssi on oltava kunnossa ennen sulkuun ajoa.

Ohjaimissa on aluksen omistaja ja kapteeni Anton van der Velde. Työnjako kipparin ja luotsin välillä sovitaan tapauskohtaisesti. van der Veldelle reitti on tuttu ja hän uskoo selviävänsä kanavasta jo omin neuvoinkin. Saimaalla tietyissä kohdissa hän antaa ohjat mieluummin luotsille.

Luotsi on laivassa paikallisten olojen asiantuntijana. Vastuu ohjauksesta kuuluu kapteenille, mutta luotsin velvollisuus on antaa oikeat ohjeet. Luotsi myös havainnoi laivaan tullessaan aluksen ja sen miehistön kunnon. Taipaleen mielestä hommassa on hyvä olla psykologin vikaa.

– Jokaisella kapteenilla on oma toimintatapansa, jonka kanssa luotsi pyrkii luovimaan. Suurin osa laivoista on tuttuja. Aluksista 90 prosenttia sahaa kanavaa säännöllisesti edestakaisin, Taipale arvioi.

van der Velden mukaan yhteistyö luotsien kanssa pelaa yleensä hyvin. Hän pitää siitä, että suomalaista luotsia ei tarvitse odottaa. Yhtä korkealle van der Velde arvostaa Norjan luotsauslaitoksen. Venäjän puolella asia on toisin.

– Olen joutunut siellä joskus vaihtamaan luotsia humalan vuoksi. Sellaista ongelmaa ei ole Suomessa. Tosin täällä jotkut luotsit puhuvat paljon kännyköihin, mikä häiritsee vähän, van der Velde moittii.

Mälkiän sulun jälkeen tulee Mustola. Välillä ruori annetaan navigointia harjoittelevalle perämiehelle. Taipale, jolla kännykkä ei ole pirissyt, seisoo ohjaajan rinnalla ja tarkkailee laivan kulkua.

Taipale on luotsannut Saimaalla neljä vuotta. Kuten moni muukin kollega, hän päätyi työhönsä kyllästyttyään merillä oloon. Kolmentoista vuoden aikana tutuksi tulivat ro-ro-alukset sekä tankki- ja matkustajalaivat. Kokemuksesta on hyötyä, sillä luotsin on osattava ajaa laivaa kuin laivaa.

Saimaa ei vaikean kanavan vuoksi ole luotsien suosiossa, mutta Taipaleelle alue oli tuttu. Hänen mielestään haasteellisuuden vastapainoksi matkat luotsattaviin laivoihin ovat Saimaalla mukavammat kuin merellä.

Suluilla kyytiin hypätään kanavan reunalta.

– Mutta ahtaan paikan kammoa täällä ei saa olla, naurahtaa Taipale sulloessaan Keltiä Soskuan sulkuun.

Soskuassa on luotsin vaihto. Kanavan läpiajo vie jopa seitsemän tuntia, joten työtä jaetaan eri vuoroille. Taipale hyvästelee miehistön ja kiittää tarjotusta lounaasta. Kello kahden maissa hän palaa luotsausasemalle.

Lepoaikojen puitteissa kutsu voisi tänään tulla vielä toisellekin luotsauskeikalle. Iltapäivän ohjelmassa on kuitenkin pelastusharjoitukset, joilla varaudutaan mahdollisiin hätätilanteisiin. Sen päälle Taipaleella on työmatka Savonlinnaan. Kelt jatkaa matkaa Itämerelle palatakseen parin viikon sisällä takaisin.

KUVATEKSTI

PEKKA HÖLKKI

Kapteeni Anton van der Velden (vas.) vastuulla on laivan ohjaus. Luotsi Olli Taipale (oik.) taas pitää huolen siitä, että kapteenilla on saatavilla ohjaamiseen tarvittavat tiedot.

Kirjoittaja:
Mari Pajari