Punkka oppi teatterikorkeassa käyttämään päätä ja kroppaa

Teatterikorkeakoulu ei ollut mikään Turkan lanseeraama rääkkilaitos. Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttämöllä ammennetaan nyt Helsingin, Tampereen, Pietarin ja Pariisin opeista.

ANNE KOTIHARJU

LAPPEENRANTA. Jouko Turkan varjo leijuu yhä Teatterikorkeakoulun yllä.

Koulusta kaksi vuotta sitten valmistunut Samuli Punkka on huomannut, että ihmiset mieltävät sen edelleen Turkan kouluksi.

– Koulun yllä on sellainen ihmeellinen myyttitunnelma, että mitä kaikkea siellä tapahtuukaan. Mutta herranen aika, Turkan ajoistahan on ikuisuus. Ei se ole enää sitä, että jumaliste nyt punnerra.

– Ei Kati Outinen, Vesa Vierikko, Kari-Pekka Toivonen tai Tiina Pirhonen huutanut meille naama punaisena. Sen sijaan vastuuta oli aika paljon oppilailla itsellään tekemisistään. Oli hyvin rento, keskustelevainen mutta ammattimainen meininki.

Tiukkaa linjaa edusti vierailija Leea Klemola.

– Sai tuta, jos kurssilta myöhästyi minuutinkin.

Yhtenä vuonna Punkan vuosikurssi joutui jäämään vähän liikaakin omilleen, kun vastaavaksi opettajaksi saapui palkittu näyttelijätähti Kati Outinen.

– Hänestä oli kovaa suitsutusta ja ajattelimme, että vau, se tulee meille. Mutta se menikin niin, että Outinen oikein pelkäsi meitä. Teki mitä tahansa, kaikki sopi eikä saatu tarpeeksi palautetta. Sitten pidettiinkin kriisipalaveri. No, se yksi vuosi meni opetteluksi puolin ja toisin. Siitä se sitten lutviutui.

Punkka kokee saaneensa ”ihan hirveesti” koulusta.

– Tuli niin paljon tavaraa. Tärkeintä oli, että opin käyttämään omaa päätä ja kroppaa.

– Sitä ottaa kuka mitäkin. Miulle oli jotenkin se kroppapuoli etukäteenkin jo paljon selkeempi kuin mieli, jonka pöyhiminen teki hyvää.

Teatterikorkeaan päässeitä ympäröi ilmeisesti joku sädekehä.

– Se oli Helsingissä ärsyttävää, että kun vaikka baarissa kävi ilmi, että olet teatterikorkeasta, sitä oli ikäänkuin parempi ihminen. Ihmisten silmät oikein pyöristyivät, että ai jaa, ja heti oli jotenkin mielenkiintoisempi.

– Helsingissä on helppo saada kontakteja ja on tarjolla mahdollisuuksia, myös filmaamiseen. Tästä tuli ongelmakin, kun joillain opiskelijoilla oli niin paljon töitä ettei kurssiryhmiä saatu kasaan.

Työelämässä oppiminen jatkuu.

– Olennaista on se, että on mielenkiintoa tähän hommaan. Jos motivaatio häviää, niin sitten ei pärjää enää millään.

KUVATEKSTI

TUULI TRUHPONEN

Samuli Punkka valmistui Teatterikorkeakoulusta Helsingistä. Hanna-Kaisa Tiainen opiskelee Pariisissa Le Studio d’Asniéresissa.

Kirjoittaja:
Anne Kotiharju