ILPO LESKINEN
LAPPEENRANTA. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on nykyisen näköinen ympäristönsä ansiosta.
Ympäröivä Etelä-Karjala on muovannut yliopistoa useamman kerran. Näin arvioi tutkija Mikko Kohvakka, joka on kirjoittanut 40-vuotiaan yliopiston historian. Kasvukertomus-teos julkistettiin yliopistossa keskiviikkona.
KOHVAKKA pitää pelkkänä myyttinä käsitystä, että yliopisto sijaitsee etäällä ja irrallaan ympäröivästä maakunnasta ja yhteiskunnasta.
– Lappeenrannan yliopiston kasvulle on ollut leimallista se, että kaikki uusi, mitä tänne on saatu, on tulosta alueellisesta voimainponnistuksesta.
Yliopiston alkutaipaleella tutkimusalat määräytyivät Kohvakan mukaan enemmän valtakunnallisista linjauksista kuin alueellisista tarpeista.
YLIOPISTOSTA alkoi tulla ympäristönsä näköinen 1980-luvun kuluessa, kun metsäteollisuus tuli yhdeksi tutkimusalaksi. Sitä ennen yliopistolla ei ollut sidosta ympäröivään metsäteollisuuteen.
1990-luvun lopulla yliopisto alkoi ottaa vastuuta aluekehityksestä.
LAPPEENRANNAN yliopiston historiaa ei voi kirjoittaa ilman Viipuria ja Viipurin taloudellista korkeakouluseuraa.
1920-luvun alussa perustettu seura keräsi suuren pääoman yliopiston saamiseksi Viipuriin, mutta sota tuli väliin.
Korkeakouluseura sai tavoitteelleen täyttymyksen viimeistään, kun yliopistossa alkoi kauppatieteellinen opetus ja tutkimus 1990-luvun alussa.
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON perustamisesta käytiin kädenvääntöä vuosina 1955-65. Yliopistosta kilpailivat Lappeenrannan lisäksi Kuopio ja Joensuu, joista kaikista tuli lopulta yliopistokaupunkeja.
– Lappeenrannan tärkeimpänä tavoitteena oli alusta pitäen teknillis-taloudellisen yliopistokoulutuksen saaminen. Lappeenranta sai sen mitä haki, Kohvakka sanoo.