ESA VILENIUS
ERITYISESTI TÄPLÄRAPU on suorastaan rynnistämässä suuriin järviin: Säkylän Pyhäjärveen, Päijänteeseen, Näsijärveen ja Saimaaseen.
Viimeisin virallinen saalistilasto on vuodelta 2006. Silloin saatiin noin 5,7 miljoonaa täplä- ja 1,6 miljoonaa jokirapua. Vuoteen 2008 mennessä saaliiden kasvu oli yli 40 prosenttia.
Kuluva kesä näyttää vieläkin paremmalta.
– Ensimmäistä kertaa ravustajat rajoittivat pyyntiä menekkivaikeuksien takia, RKTL:n raputalousohjelman päällikkö Markku Pursiainen kertoo.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella on meneillään vuoteen 2012 kestävä tutkimusohjelma, jossa rapujen elämää ja raputaloutta selvitellään hyvin monipuolisesti. Sen perustyöntekijöinä ovat kirjanpitoravustajat eri puolilla maata.
RAPUKANTOJEN kasvussa tapahtui selvä nytkähdys alaspäin vuonna 2003. Pursiaisen mukaan se ulottui laajalle alueelle Ruotsissa ja Suomessa. Sen syykin saatiin selville. Täpläravun lisääntymiselle veden nopeat lämpötilan vaihtelut ovat pahasta. Vuoden 2002 syksyllä ilma ja sitä myöten järvet kylmenivät nopeasti.
– Käytännössä koko vuosiluokka 2003 tuhoutui monissa järvissä.
– Mutta tämä ei koskenut Saimaata.
Suurissa vesimassoissa lämpötilan muutokset ovat loivempia.
Muutenkin täplärapu tuntuu viihtyvän myös suurissa järvissä. Tutkija Esa Erkamo RKTL:sta sanoo sitä löydetyn jopa 40 metrin syvyydestä verkoista, mutta muutaman metrin syvyydessä se menestyy oikein hyvin.
Esimerkiksi kivikkorantaiset saaret ovat sille mieluisia paikkoja. Se liikkuu jokirapua enemmän valoisaan aikaan.
TOISIN kuin voisi ajatella, ravut syövät paljolti kasviruokaa, myös lahoavaa kasvisjätettä. Sumputettujen rapujen ravintona on käytetty muun muassa perunaa, herneitä ja tervalepän lehtiä.
Syötteinä liha ja kala ovat vetoavampia.
Sekä joki- että täplärapu ”laiduntavat” suunnilleen samanlaista ravintoa, mutta Suomen vesissä on vielä tilaa runsain mitoin kummallekin.
Erkamon mukaan lisääntynyt rapukanta tietää lisää ravintoa muun muassa piisameille, saukoille ja minkeille. Mutta ravuista pitävät myös ahvenet. Ne syövät pehmeäkuorisia ja poikasrapuja.
– Ahvenkantojen on todettu paikoin vahvistuneen rapukantojen myötä.
Rapukannan kasvua on ollut nousevaa, koska ilmeisesti niillä melko vapaa ekologinen lokero.
TÄPLÄRAPU kestää jokirapua paremmin rapuruttoa, mutta se ei ole immuuni. Rapurutolla ei ole mitään tekemistä oikean bakteerisairaus ruton kanssa eikä siitä ole mitään varaa ihmisille. Se on leväsienitauti, joka vaikuttaa ensimmäiseksi heikentyneissä yksilöissä. Täplärapu näyttää pystyvän kantamaan sairautta paremmin kuin jokirapu.
Pursiaisen mielestä täplä- ja jokirapu voisivat hyvin ottaa haltuunsa erilaisia vesistöjä. Jokirapukannan ylläpitoa puoltaa myös sen parempi hinta.
– Se on maailman kallein sisävesiäyriäinen, englanniksi noble crayfish, ”jalorapu”, Pursiainen kertoo.
Noin sata vuotta sitten Suomesta vietiin 15 miljoona rapua ulkomaille. Tutkijat hahmottelevat jo paljon suurempia saaliita. Lähivuosiksi varovainen arvio voisi olla noin 30 miljoonaa rapua.
– Tässä luvussa ovat kuitenkin vasta tunnetut rapuvesistöt, Saimaalla täplärapu on levittäytymässä vasta järven eteläisiin osiin, Pursiainen huomauttaa.
KUVATEKSTI
ES-ARKISTO
Täplärapu viihtyy hyvin myös suurissa vesistöissä.