Riina Nokso-Koivisto
Rillipää ja läski pohjaa kirjeenvaihtoon. Jouni Hynynen, millainen mielestäsi on hyvä kirje?
– Sellainen, jonka sisällöstä paistaa se, että kirjeen lukijasta välitetään. Ettei sitä ole juosten kustu kirjoitettu.
Mikä oli kirjeen kirjoittamisessa vaikeinta?
– Ei siinä ole mitään vaikeata. Sehän on terapiaa, omien ajatusten niputtamista. Vähän sama kuin päiväkirjan pito varmaan.
Mikä oli kirjeen saamisessa parasta?
– Olihan se ihan helvetin hienoa saada paksu, fyysinen kirje. Sen lukeminen on aina pitkä projekti, sitä pitää pureskella moneen kertaan. Vähän toista kuin lyhenteitä täynnä olevan tekstarin tai meilin saaminen, joka luetaan hätäisesti muiden töiden ja toimien ohessa. Kirjeeseen pitää oikeasti keskittyä.
Ainakin vanhemmat ihmiset saattavat vielä lähestyä postilaatikkoa hivenen uteliaina ja toiveikkaina. Häviääkö tämä tunne kokonaan, jos nuorempi sukupolvi löytää laatikosta aina vain laskuja?
– Joo, tuskin nykyajan pennut osaa enää kirjeitä odottaakaan. Asiat hoidetaan puhelimella ja kaiken maailman chateissa. Postimiehestá on tullut se paha tyyppi, joka kantaa himaan vain laskuja.
Syvenikö teidän tuttavuutenne Tommi Liimatan kanssa kirjeiden ansiosta?
– Syveni. Emme tunteneet toisiamme juurikaan ennen kirjeenvaihtoa. Rokkipoikien kohtaamiset festareiden bäkkärialueilla ovat yleensä kovin kiireisiä ja alkoholinhuuruisia. Ei siinä paljon kerkeä tutustua tai edes kunnolla jutella.
Ette kuitenkaan kirjoittaneet kirjeitä käsin. Taipuisiko kaunokirjoitus vielä?
– Totta kai. Opettelin ns. uudet kaunokirjaimet 90-luvun loppupuolella, kun olin vielä oikeissa töissä. Mutta kieltämättä se vähän työlästä varmaan olisi. Ei kiinnosta ruveta yrittämään.
Ylioppilaskirjoituksiin on vaadittu tietokoneita, koska abeilla menee aikaa käsin tuhertamisessa. Pitäisikö käsin kirjoittamisesta luopua, kun kaikki kirjoittavat koneella?
– Pirun hyvä kysymys. Periaatteessa olen sitä mieltä, että täytyyhän ihmisen osata käsinkin kirjoittaa. Mutta helppohan se on täältä huudella, kun en itsekään kuitenkaan kirjoita enää ollenkaan käsin…
Luet paljon ja olet julkaissut itsekin useamman kirjan. Arvostaako kirjoja vielä samalla tavoin kuin ennen, jos tekee niitä myös itse?
– Nythän mie niitä vasta arvostankin. Käytän nykyisin enemmän rahaa kirjojen ostoon kuin levyjen.
Onko kevään uutuuskirjoissa jotain, joka sinua kiinnostaa erityisesti?
– En mie tiedä mitään kevään uutuuskirjoista. Olen lomalla ja Arto Salmisen tuotanto on kovassa syynissä. Harmi, että ne kirjat ovat niin nopeasti luettavia. Väliin sitten Eeva-Liisa Mannerta, Mukkaa ja muuta runoutta. Pitäisi aloittaa tulevan levyn tekstien teko kevään aikana ja pitää kerätä vaikutteita.
KUVATEKSTI
Wsoy
Jouni Hynynen ja Tommi Liimatta olivat ennen kirjeenvaihtokaveruutta puolituttuja. Kaksi kirjoittavaa muusikkoa kuitenkin keksivät, että rokkareiden kirjeenvaihdosta voisi saada myyvän kirjan.