Categories
Artikkelit

Keisarinaseman kenttäkiveys maahan entistä laajempana

Teemu SaintulaLAPPEENRANTA. Keisarinaseman kenttäkiveys laajenee. Toukokuussa ylös maasta nostettu kiveys palautetaan maahan, ja lisäksi alueelle rakennetaan uutta kiveystä.- Kiveys on hieman laajempi kaupunkikuvallisista syistä. Se on alun perinkin ollut nykyistä suurempi, mutta sitä on tuhoutunut, kun aluetta on rakennettu, selvittää Etelä-Karjalan museon rakennustutkija Miikka Kurri.Kenttäkiveystä tulee uuden suunnitelman mukaisesti kahdelle alueelle eli Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiön parkkipaikan keskiosaan ja lehmusten ja asemarakennuksen väliin Snellmaninkadun puolelle. Pääosa asemarakennuksen ja lehmusten välissä olevasta kiveyksestä on vanhaa kiveystä, jota täydennetään aikaisemmin ylösnostetuilla mukulakivillä.- Näin aseman eteen muodostuu yhtenäinen kenttäkiveysalue, Kurri luonnehtii.Kiveyksen palauttamisesta ja laajentamisesta pääsivät yhteisymmärrykseen museo, Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö, rakennusyhtiö NCC, Kirsi Kiinteistöjen yrittäjä Jari Koskimies, kaupungin rakennustarkastaja Mika Sairanen ja muut kaupungin edustajat kokouksessaan.- Tämä oli jonkinlainen kompromissi, Kurri summaa.Kiveyksen takaisin laittaminen ja kivetetyn alueen laajennus maksaa. Osapuolet eivät halua kertoa tarkkoja summia. Suurimman osan laskusta maksaa parkkialueelle paikkoja saava Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö.- Maksamme kiveyksestä merkittävästi mutta kohtuullisesti, sanoo toiminnanjohtaja Seppo Muukkonen.Koska kiveystä laajennetaan, tarvitaan alueelle lisää kiviä.- Me osaltamme hankimme niitä tavarantoimittajilta, toteaa NCC:n aluejohtaja Juha Rahkonen.Osa Keisarinaseman kenttäkiveyksestä kaivettiin ylös toukokuussa, kun alueella tehtiin Keisarinaseman ja opiskelija-asuntosäätiön paikoitusaluetta.Keisarinasema on Lappeenrannan vanha rautatieasema, joka rakennettiin 1800-luvulla.KUVATEKSTIArkistoKeisarinasemalla toukokuussa ylös kaivetut kivet laitetaan takaisin maahan. Vanha kiveys saa seurakseen myös uutta kiveystä.

Teemu Saintula

Kirjoittaja: