Categories
Artikkelit

Asukkaat juhlistivat taloaan muistelulla ja mansikkakakulla

Asukkaat järjestivät Suonionkatu 23:lle komeat syntymäpäiväjuhlat. Samalla moni intoutui muistelemaan talon vaiheita.

Sarita Blomqvist

LAPPEENRANTA. Suonionkatu 23 viettää 60-vuotispäiviään tänä viikonloppuna. Asukkaat juhlivat perjantaina muistelemalla vastaremontoitua keltaista kivitaloa pihakemuissa. Monet asukkaista ovat viihtyneet talossa vuosikymmeniä.

— Täällä on kiva asua, tiivistää talon nuorin asukas, kuusivuotias Vertti Myllärinen.

SOTIEN JÄLKEEN Lappeenrannassa oli kova pula asunnoista. Vuonna1950 vastavalmistuneessa Suonionkatu 23:ssa asui viidessä rapussa 200 ihmistä. Lähes jokaisessa huoneistossa asui perheen lisäksi piika tai kaukainen serkku.

Talon vanhin 95-vuotias Laina Suni muutti kahdeksanvuotiaan tyttärensä kanssa taloon 1. elokuuta 1950.

— Tämä talo oli tässä ja ympäristössä ei ollut mitään. Katu oli, mutta se oli enemmänkin maantie. Halusin A-rappuun, koska se oli lähempänä kaupunkia. Ei tullut silloin mieleenikään, että asuisin tässä vielä 60 vuoden päästä.

Suurin osa pihan puista on istutettu vasta talon valmistuttua. Vihreää nurmea kasvaa laajemmalti kuin monilla uudemmilla kerrostalopihoilla.

Nykyisin talossa asuu 41:ssä asunnossa 52 ihmistä. Rakennuksessa on myös kaksi liikehuoneistoa.

Moni asukkaista on asunut talossa pitkään. Lapsia on vain kaksi. Muutamia opiskelijanuoria asuu yksiöissä.

— En mielelläni lähde tästä, elleivät jalat mene niin huonoon kuntoon, etten enää jaksa kolmanteen kerrokseen, 25 vuotta talossa viihtynyt Meeri Teekari huokaa.

VUOSI SITTEN talo remontoitiin lähes lattiasta kattoon. Valaistus, yleiset tilat, vesiputket, viemärit, ikkunat ja katto menivät täysin uusiksi. Remontin valmisteluun kului kolme vuotta, mutta varsinainen urakka oli ohi kahdeksassa kuukaudessa.

Jokainen asukas joutui luopumaan remontin aikana asunnostaan viideksi tai kuudeksi viikoksi. Viisi vuotta taloyhtiön puheenjohtajana toiminut Jani Myllärinen kehuu asukkaiden hyvää yhteishenkeä.

— Remontti oli kallis, mutta ihmiset ymmärsivät, että se pitää tehdä. Väkeä pitää kehua. Tämä on mukava talo.

Kirjoittaja:
Sarita Blomqvist