Veera Jääskeläinen
Teatterit ja orkesterit eivät ole vieläkään täysin toipuneet 1990-luvun lamasta. Nyt kulttuuripuolella jännitetään, miten 2000-luvun lopun lama alkaa näkyä kuntien tuessa taidelaitoksille.
Valtio lisäsi tukeaan teattereille, orkestereille ja museoille vuoden 2007 valtionosuusuudistuksella. Ongelmaksi ilmeni, että osa kunnista laittoi kulttuurille tarkoitetut lisärahat muihin menoihin.
Lappeenrannan kulttuuritoimen talouspäällikkö Raija Tokkola vahvistaa, että Lappeenrannassa kävi näin vuonna 2008. Kun valtio kasvatti tukeaan Lappeenrannan teatterille, orkesterille ja museolle yhteensä 284 000 eurolla, leikkasi kaupunki omaa tukeaan noin satatuhatta euroa.
Tämä jäi kuitenkin yksittäiseksi tapaukseksi. Tokkolan mukaan sekä 2009 että 2010 talousarviossa Lappeenranta on antanut valtionosuudet täysimääräisenä kulttuuriin.
– Toivottavasti myös ensi vuonna säilyy positiivinen kehitys, jottei tekemisen mahdollisuuksia heikennettäisi, Tokkola sanoo.
Hän toteaa, että vuoden 2011 talousarvio huolestuttaa hieman. Laman vaikutukset iskevät vasta nyt kunnolla kaupungin talouteen, joten riskinä on, että kulttuurin tukia leikataan. Palkat, kiinteistökulut ja muut menot kasvavat koko ajan, eikä esimerkiksi teatterilippujen hintaa ole enää juurikaan varaa korottaa. Niinpä mahdolliset kaupungin tuen leikkaukset olisivat suoraan pois sisällöstä.
Koska muutama muukin kunta Lappeenrannan tavoin kääräisi kulttuurin korotetut valtionosuudet parempiin suihin vuonna 2008, alkoi opetusministeriö valvoa tuen menemistä perille. Ministeriö huomautti asiasta Turulle, Kuopiolle, Lappeenrannalle ja Imatralle.
Turku ja Kuopio joutuivat ministeriön sanktioiden kohteeksi, mutta Lappeenranta ja Imatra välttyivät tältä. Turku käy nyt käräjiä valtiota vastaan, sillä kaupungin mielestä valtiolla ei ole oikeutta puuttua kaupungin sisäiseen rahanjakoon.
Kumpaan suuntaan oikeus kallistuu, ratkaisee varmasti paljon kulttuurilaitosten rahoitusta taloudellisesti vaikeina vuosina.
Imatran sivistystoimen toimialajohtaja Jussi Virsunen sanoo, että kaupunki ei varsinaisesti pienentänyt tukeaan kulttuurille vuonna 2008, vaikka ministeriö asiasta huomauttikin.
Pelkistäen kyse on siitä, että kaupunginteatterit tuottavat tappiota, eli ne tarvitsevat verovarjoa, joilla kuitataan tulojen vähentämisen jälkeen jääneet menot. Jos lipputulot ovat suuret, kaupungille jää vähemmän tappiota kuitattavaksi. Näin kävi juuri Teatteri Imatran kohdalla.
– Kävin aika tiukan keskustelun siitä, pitääkö meidän alkaa antaa ilmaisnäytöksiä, ettei tulisi lipputuloja ja ettemme vain menettäisi valtionosuuksia, Virsunen kertoo.
Ministeriö katsoo asiaa toiselta kannalta. Mikäli teatterin menot eivät talousarviossa kasva saman verran kuin valtion tuki, on osa tuesta mennyt muualle.
Viime vuosina Imatralla ei ole enää ollut samaa ongelmaa. Virsunen toivoo kuitenkin, että valtionosuusjärjestelmää kehitettäisiin läpinäkyvämmäksi.