Urkujen vastustamaton sointi

Esa VileniusLAURITSALAN seurakunnassa on oikea kanttori. Niin ei suinkaan ole kaikissa seurakunnissa, etenkään maaseudulla. Myös Etelä-Karjalassa on täyttämättömiä virkoja.Toni Pussinen on seurakunnassaan niin pidetty, että kirkkoväki on ollut hieman huolestunut siitä, mahtaako hän pysyä paikkakunnalla.Ainakaan Pussisen ei pitäisi potea vierauden tunnetta. Hän on syntyperäinen lauritsalalainen. Lapsuutensa hän asui Hakalin liikenneympyrän tienoilla. Samalla suunnalla on nyt hänen, pastorivaimon ja heidän kahden lapsensa koti, rintamamiestalo puutarhoineen.Pussinen valmistui Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolta kaksi vuotta sitten. Samana vuonna hän suoritti varusmiespalveluksensa Kaartin soittokunnassa. Opinnot jatkuvat edelleen.Pussinen on 26-vuotias.URKUJEN sointi oli niin suuri juttu, että se suuntasi hänen elämäänsä. Urut soivat ratkaisevalla tavalla, kun hän oli noin 15-vuotias. Pikkupoikana hän oli rakennellut leikkikoskettimia. Pianonsoiton hän aloitti seitsenvuotiaana.Urkuja hän pääsi kokeilemaan isoveljensä avustuksella, kun tämä oli seurakunnassa kesätyössä kirkko-oppaana.Toni Pussinen ei kasvanut missään niin sanotussa musiikkiperheessä. Suvussa lienee yksi harmonikansoiton harrastaja.-Uruissa on vain mahtava sointi, sen kuulee, kun niillä alkaa soittaa. Sointi ei liene täsmällisesti määriteltävissäkään.Myös Pussisen määritelmät Lauritsalasta kotipaikkana ovat ympäripyöreitä. Melkein alkaa epäillä lauritsalalaisilla olevan jotakin salaisuuksia. Mutta Pussinen viihtyy Lauritsalassa ja on yhä innostunut uruista.-Niillä voi soittaa hiljaa. Sitten kun lisää vääntöä, voi helposti irrottautua muihin maailmoihin.-Urkujen pitää soida niin, että se koskettaa kuulijaa.Eläväisen ja hieman hennonoloisen nuoren miehen suosikkisäveltäjä on koko länsimaisen musiikin järkäle, Johann Sebastian Bach.Muukin musiikki käy hyvin, mutta ei liian kovaa soitettuna eikä silloin, jos sanat ovat oman ajatusmaailman ja vakaumuksen vastaisia.KAUPUNGIN ja kaiketi koko maakunnan parhaat urut ovat Pussisen mukaan Sammonlahden kirkossa. Ne ovat pohjoissaksalaiset barokkityyliset urut.Mutta Lauritsalan kirkon neoklassiset urut ovat ainakin toiseksi parhaat. Lauritsalan kirkon betoniseinistä tulee pitkähkö, hieman kylmä kaiku.Toni Pussisen arvion mukaan Suomen parhaat ovat Kotkan kirkon urut, jotka ovat Freiburgin tuomiokirkon ja Gottfried Silbermannin tyylin mukaiset.KUVATEKSTITuuli TruhponenKanttorin tehtäviin kuuluu myös urkujen virittämistä ja huoltoa.