Paperimiehen tytär sanoittaa kotiseudustaan

Hanna Pakarinen vaihtoi laulukielen suomeksi ja ryhtyi sanoittamaan biisinsä itse. 30-vuotissynttäreiden alla hän pohdiskelee itseään ja elämäänsä. Uusia intohimoja ovat historia ja maantiede.

Kaisa Juntunen

LAPPEENRANTA. Hanna Pakarinen katselee Lappeenrannan raatihuonetta ja muistelee seitsemän vuoden takaista Idols-hulinaa. Fanilaumat ja uteliaat tungeksivat Pakarisen ympärillä, kun hänet kiikutettiin kunniasaatossa kaupungin tarjoamille kakkukahveille.

— Se oli hämmentävää. Kaikki se on jotenkin ihmeellisenä ja sumuisena mielessä.

Pakarinen sanoo pysähtyneensä miettimään itseään ja elämäänsä 30-vuotissynttäreiden lähestyessä.

Pakarinen katsoo seitsemän vuotta sitten itsestään otettua kuvaa ja hymyilee veikeästi.

— Miul oli hiuspanta ja saman väristä huulipunaa kuin takki. Voi että, miul oli vielä paksu, pitkä, oma tukka. Miksi piti sekin mennä yhdessä välissä pilaamaan?

Pakarinen muistelee muutaman vuoden takaisia hiuspidennyksiä ja blondattua päätä.

— Kaikkea pitää vissiin kokeilla 20–30-vuoden välissä. Ihminen muuttuu paljon tässä vaiheessa.

YHTENÄ OSOITUKSENA kypsymisestä on uusi levy, joka on selkeästi erilainen kuin neljä aiempaa. Albumi on suomenkielinen, ja Pakarinen on tehnyt itse laulujen sanat.

— Olen halunnut aina kirjoittaa. Teininä ihailin Maija Vilkkumaata.

Lokakuun 20.päivä julkaistavalla albumilla Hanna laulaa muun muassa Prinsessa Armadasta ja Lappeenrannan kanavasta.

— Sanoituksissa on paljon kotiseutua. Ja naisnäkökulmaa.

Radiossa jo soiva Paperimiehen tytär on ensimmäinen lohkaisu albumilta sekä sen nimikkobiisi. Kappale kuulostaa hyvin henkilökohtaiselta, sillä onhan Pakarinen itse paperimiehen tytär.

— Iskä kysyi, että ei kai miun elämä ole ollut noin kamalaa. Ei ole ollut. Miulla oli hyvä lapsuus.

Pakarista huvittaa, kun Helsingissä ei välttämättä ymmärretä, että mistä ihmeen paperiukosta hän laulaa.

— Ne ovat ihan että paperi ja mies…siis mikä mies paperista.

Pakarinen oli harkinnut jopa murrebiisin tekemistä, mutta mie ja sie –kappale antaa odottaa yhä itseään.

Suomessa on tällä hetkellä pinnalla monta lahjakasta nuorta naista, jotka laulavat suomenkielellä omia biisejään. Pakarinen ei koe kilpailevansa Maija Vilkkumaan, Jenni Vartiaisen, Anna Puun, Chisun ja kumppanien kanssa.

— On hyvä, että naiset ovat suosittuja ja heidän levyjään ostetaan.

NUORENA KOULU ei Pakarista kiinnostanut, mutta nyt hän ahmii tietoa toisesta maailmansodasta ja maailman valtioista.

— Yhden yön käytin lukemalla Wikipediasta kaiken Keski-Amerikan valtioista.

Kotona hänellä on seinällään maailman kartta, ja hän on tilannut National Geographicin, Historia-lehden sekä Tieteen Kuvalehden.

— Jos nämä lauluhommat jostakin syystä tyssäisivät, haluaisin maantiedon opettajaksi.

MUTTA JUURI nyt Pakarinen ei halua mitään niin paljon kuin päästä keikoille. Hän on ollut keikkatauolla levyn työstämisen ajan.

— Jos jotakin olen oivaltanut, niin sen, että rakastan todella laulamista. En voi elää ilman sitä.

KUVATEKSTI

Marleena Liikkanen

Arkisto/Pekka Hölkki

Syksy 2010: Hanna Pakarinen odottaa viidennen albuminsa julkaisemista.

Syksy 2003: Hanna Pakarinen on valittu juuri Idols-finaaliin.

Hanna Pakarinen

29-vuotias laulaja.

Ex-lappeenrantalainen, asuu nykyisin Helsingin Taka-Töölössä.

Uusi albumi Paperimiehen tytär julkaistaan 20.10.

Julkaissut aiemmin neljä albumia.

Ensimmäinen Suomen Idols-voittaja v. 2004.

Euroviisuedustajana

v. 2007 (”hienointa mitä olen tehnyt”).

Harrastaa lenkkeilyä (”sauvakävely on ihan paras”), historiaa ja maantietoa.

Bravuurina keittiössä makaronilaatikko, opettelee thai-ruoan laittoa.

Kirjoittaja:
Kaisa Juntunen