Categories
Artikkelit

Yöksi kotiin, vaikka aamu tulisi

Outi SalovaaraPitkän linjan muusikko Jouko ”Keorke” Junnonen ei kirveelläkään jää keikan jälkeen vieraalle paikkakunnalle yöksi.Uus-Lavolassa asuva Junnonen on 43 vuotta elänyt rakkaalla harrastuksellaan musiikilla. Silti hän tekee vain satunnaisesti keikkoja kauempana kuin Helsingissä.— Periaatteeni on, että yöksi kotiin, vaikka aamu tulisi, hän perustelee. Junnonen syntyi Lauritsalan kauppalassa Välikatu 1:ssä sijainneen kodin keittiössä. Viulunsoiton opinnot alkoivat 10-vuotiaana vuonna 1959 vastaperustetussa Lappeenrannan musiikkiopistossa. 1960-luvulla tajuntaan iski Beatles, ja silloin musiikki vei miehen.— Ihan alkuun oli joitakin päivätyövirityksiä, mutta ei siitä tullut mitään, Junnonen sanoo.Keikkailun ja päivätyön sovittaminen toisiinsa oli vaikeaa. Eikä päivätyötä tarvittukaan, kun työtä on riittänyt musiikin parissa niin nousukausina kuin lamassakin. 1970 hän perusti kavereineen Keorke ja klaani -yhtyeen, jolla oli kultaisilla 1970- ja 1980-luvuilla tanssikeikkoja omankin kylän ravintoloissa jopa useina iltoina viikossa. Keorke klaaneineen kiersi myös muuta Etelä-Suomea lavoilla ja taloilla tanssittamassa.— Parhaimmillaan yhtyeellä saattoi olla jopa 200 keikkaa vuodessa, Junnonen muistelee. Nykyisin Keorke esiintyy enimmäkseen yksin kitaransa kanssa esimerkiksi yritysten tilaisuuksissa. Keikkatahti on edelleen tiivis. Kaikkiaan esiintymisiä on ollut uran aikana noin 6 000.Junnosen on voinut nähdä firman juhlissa, tunnettujen iskelmätähtien säestäjänä, teattereissa soittamassa tai risteilyillä tai pubeissa ihmisiä laulattamassa.Pitkällä urallaan Junnonen on nähnyt monenlaista. Mieleen on jäänyt esimerkiksi Laila Kinnunen loistonsa päivinä — siinä oli Junnosen mukaan upea laulaja.Vuonna 1993 perustetussa slaavilaista musiikkia esittävässä Romantika-yhtyeessä Junnonen on ollut alusta lähtien mukana. Yhtye on vienyt hänet muun muassa Pietarin 300-vuotisjuhliin esiintymään, mistä on muistona sekä valokuva että pietarilaisten lahjoittama kunniakirja. Junnonen on nähnyt, miten muusikon työ voi kuluttaa ihmisen loppuun ennen aikojaan. Hän on säästynyt lieveilmiöiltä. Kotona oleva työhuone paljastaa, että Junnonen on siisti ja järjestelmällinen ihminen, joka ei tarvitse ympärilleen boheemia kaaosta.— On helpompaa, kun ei tarvitse harppoa kitaroiden ylitse. Teen epätavallista työtä tavallisesti, luonnehtii Junnonen.KUVATEKSTIMarleena LiikkanenJouko Junnonen ei läträä alkoholin kanssa ja hoitaa itseään liikkumalla. Musiikkia hän ei jätä niin kauan kuin pystyy esiintymään. — Olen sanonut, että lavalle ei saa taluttaa, hän toteaa.

Outi Salovaara

Kirjoittaja: