Teksti: Ilpo Leskinen
Kuvat: Kai Skyttä ja Ari Nakari
Kuvankäsittely: Mika Strandén
Lappeenrannan ja Imatran teatterien yhdistäminen on tutkimisen arvoinen asia. Teatterialan vaikuttajien mielestä teatterien tulevaisuudesta kannattaa keskustella. Laitosteattereita edustava Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Matti A. Holopainen arvioi, että yhteisessä teatterissa puvusto ja lavasteet voidaan luoda tehokkaammin. Henkilökuntaa voi käyttää joustavammin. Roolit on helpompi miehittää.
Yhdistäminen voi parhaimmillaan lisätä teatterin tasoa ja volyymia Imatralla.
Vapaita teatteriryhmiä edustavan Teatterikeskuksen toiminnanjohtaja Maaria Rantanen arvioi, että yhdistämisestä voi löytyä hyviä mahdollisuuksia.
Yhdistämisen on oltava kummankin teatterin ja kaupungin etu. Oleellista on myös se, mitä henkilökunta ajattelee.
SELVITTÄMISEN ei vielä tarvitse tarkoittaa sitä, että lopputuloksena on toisen teatterin tappolinja tai teatteriesitysten loppuminen. Näin sanoo Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori.
Yhdistyminen voi tarkoittaa myös teatteriesityksiä kummassakin talossa, isompaa pelivaraa suhteessa näyttelijöihin, suurempaa kirjoa ja moninaisuutta. Tämä voi aidosti parantaa myös esitysten elinkaarta, Helavuori sanoo.
Etäältä käsin tuntuisi oudolta, jos teatteriesitykset lakkaisivat Imatralla.
TALOT TUNTEVA dramaturgi Helena Anttonen pitää yhdistämistä monimutkaisena kysymyksenä. Hän löytää asioita, jotka puoltavat lähempää yhteistyötä.
Samaa Etelä-Karjalaa tässä ollaan. Molemmat teatterit ovat yhtä lailla eteläkarjalaisia.
Imatran teatterissa on minimaalinen miehitys. Sekin puoltaa yhteistyötä.
Imatran teatterin voimavarat on viritetty niin äärimmilleen kuin vain voi. Pieni henkilökunta tekee hämmästyttävää työmäärää. Työn sankareita ne ovat.
Yhdistäminen voi ajaa myös kiville. Rantanen muistuttaa, että toiminta voi tulla jäykemmäksi kuin alunperin on suunniteltu.
ANTTONEN näkee useita ratkaistavia kysymyksiä.
Mitä kahden teatterin yhdistäminen käytännössä tarkoittaa? Ajaako henkilökunta edestakaisin Joutsenon suoraa ja työpäivät pitenevät?
Käykö henkilökunta Lappeenrannasta pystyttämässä lavasteet Imatralle, ja ne ovat paikallaan yhden näytöksen ajan?
Jos teatterit yhdistetään siten, että ne säilyttävät itsenäiset tuotantonsa, ei voiteta juuri mitään. Hallintoa yhdistämällä säästetään vain yhden teatterinjohtajan palkka.
Holopainen kertoo, että paikalliset teatterit käsittelevät usein oman paikkakunnan ja omasta kulttuuripiiristä nousevia tarinoita. Jos hallinto yhdistyy, paikallisuuden ylläpitäminen voi olla vaikeampaa, etenkin pienemmän osapuolen näkökulmasta.
YHDISTÄMISEN hyötyjen on Holopaisen mielestä parasta löytyä toiminnalliselta ja taiteelliselta puolelta. Yhdistyminen on heppoisella pohjalla, jos vedotaan vain rahaan ja säästöihin.
Säästöt jäävät väistämättä pieniksi, sillä teatteriin käytetty raha on minimaalinen osa kaupunkien kokonaisbudjetista.
Yhdistämisen perusteen tulee olla se, että saadaan parempaa ja enemmän, eivätkä säästöt, jotka ovat vain pieni osa alkujaankin pienestä summasta, Holopainen sanoo.
Näköharha ikuisesta talouspuheesta saattaa syntyä siitä, kenen ääni pääsee kuuluviin. Taiteilijat puhuvat sisällöistä ja teatterin perimmäisistä vaikutuksista ihmisyhteisölle. Tämä puhe tuppaa hukkumaan talouspuheeseen, Helavuori sanoo.
JOS POHDINTA teatterien yhdistymisestä huuhtoutuu Rakkolanjoesta tai Vuoksesta alas, keskustelu ei Holopaisen mielestä ole välttämättä ollut turhaa.
Avoin keskustelu ja selvitys kaivavat esiin useita ja uusiakin näkökulmia. Jos teattereita ei yhdistetä, sillekin pitää löytyä hyvät perusteet.
Holopaisen mielestä yhtenä vaihtoehtona on itsenäisten teatterien tiivis yhteistyö. Näin voidaan hälventää epäluuloja ja pelkoja, joita pienemmällä osapuolella väistämättä on.
Yhteistyötä voidaan viedä hyvinkin pitkälle ja katsoa, miten se toimii.
Oma teatteri, viriili kaupunki
PAIKKAKUNNALLA pitää olla jokin teatteria tarjoava taho. Ei väliä, onko se kunnallinen, yksityinen tai vapaa ryhmä. Tätä mieltä on Teatterikeskuksen toiminnanjohtaja Maaria Rantanen.
Oma teatteri on kaupungin viriiliyden merkki. Teatteri, vaikka pienikin, on kaupunkia rikastuttava tekijä. Teatteri tuo aina huomiota ja pitää kaupungin maineen riittävän korkealla.
Teatteri tuo kaupungille myös sellaisia tuloja, jotka eivät näy teatterin omissa tuloissa. Jos teatteri lopetetaan, nämä lisätulot menetetään.
Nykyiset kiinteät teatterit tulisi Rantasen mielestä säilyttää. Ne turvaavat teatterielämälle jonkinlaisen pohjan, jonka päälle voidaan kehittää lisää.
TEATTERITAITEEN näkökulmasta on dramaturgi Helena Anttosen mukaan sääli, jos kysymys ratkaistaan vain saavutettavuuden ja asiakkaan näkökulmasta.
Jos eläisimme hyviä aikoja, Imatra painottaisi olevansa kulttuurikaupunki, joka ylläpitää pienen ja sinnikkään teatterin.
Imatran identiteetille oma teatteri on positiivinen asia, jos poliitikoilta löytyy kulttuurihalua ja kaupungin rahkeet riittävät.
Jos teatteritoiminta loppuisi Imatralla, se kuihduttaisi Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtajan Matti A. Holopaisen mukaan niin kaupunkilaisten kuin ympäristökuntien teatteriharrastusta.
Teatteri tahtoo olla marginaalialue yhteiskunnassa. Se on kuitenkin tärkeä osa hyvinvointia. Elävä taidelaitos vaikuttaa erityisesti pienemmän paikkakunnan elinvoimaan ratkaisevasti.
KULTTUURIN merkitys on kasvanut kaupunkien markkinoinnissa. Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori kertoo, että tutkimusten mukaan kulttuurin taloudella on kokoaan isompi vaikutus muuhun talouteen.