Anne Kokkonen
SUOMENNIEMI. Avio- ja avoerojen runsaus syö tulevaisuudenuskoa Suomenniemellä. Kulunut vuosi on ollut erityisen synkkä, sillä puolenkymmentä perhettä on hajonnut vajaan puolen vuoden aikana.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen avioerotilastot osoittavat eroboomin jatkuneen Suomenniemellä usean vuoden ajan. Vuosina 2005?-?2009 Suomenniemi piti neljä kertaa maakunnallista kärkipaikkaa tilastossa, jossa suhteutettiin työikäisten avioerojen määrä samanikäisiin naimisissa oleviin.
-Pienen kunnan vaihteluväli on suuri, mutta suunta on selvä. Luvut ovat suuria ja avoparien erot vielä puuttuvat tilastosta, Suomenniemen kunnan sosiaalisihteeri Riitta Kiljunen toteaa.
Kiljusen mukaan Suomenniemen suuri yksinhuoltajaperheiden määrä herätti huomiota jo vuoden 1994 tilastossa. Samankaltaisten lukemien maalaiskuntia löytyi vain Itä-Lapista.
Enää Suomenniemi ei erotu samaan tapaan muista kunnista. Vuoden 2009 väestötietojen mukaan yksinhuoltajaperheitä oli 17,4 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Suomenniemen eronneet yksinhuoltajat näyttävätkin joko muuttavan muualle tai löytävän paikkakunnalta uuden kumppanin.
KILJUNEN kertoo pohtineensa sitä, miksi eroamiskynnys on Suomenniemellä niin alhainen. Ainakaan eroon ei enää liity häpeää, koska kohtalotovereita on paikkakunnalla niin paljon.
-Se, mistä olen huolissani, on lasten huomioiminen erotilanteessa. Ero tulisi hoitaa niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Toivonkin, että ihmiset hakisivat apua jo ennen kuin eron mahdollisuus käy mielessäkään.
Naiset hakevat Kiljusen mielestä herkemmin apua ammattilaiselta. Miehet havahtuvat vasta kun juna on jo jättänyt heidät asemalle.
Riitta Kiljusen oma avioliitto päättyi eroon 1990-luvun lopulla. Hän arvioi nyt, että ulkopuolista apua olisi pitänyt etsiä jo kymmenen vuotta ennen eroa.
KIRKKOHERRA Matti Wirilander arvioi entisajan yhtenäiskulttuurin suojanneen perheitä. Nyt Suomenniemelläkin eletään toisenlaisessa maailmassa, jossa lyhytjänteisyys ja oman edun hakeminen saavat usein liikaa sijaa.
Vanhanaikaisena pidetyssä perhemallissa kriiseihin etsittiin eron sijasta jotain rakentavaa ulospääsytietä. Isovanhempien avioliitoissa voisi olla jotain opittavaa nuoremmillekin.
-Tarvitsemme tukea myös perheen sisäisissä kysymyksissä. Jospa näkisimme avun hakemisen vahvuutena emmekä kasvojen menettämisenä. Tässä myös seurakunta voi olla tukijana, pian 30 vuotta avioliitossa ollut Wirilander pohdiskelee.
KUVATEKSTI
Anne Kokkonen
Monen ihmissuhteen väitetään alkaneen tai päättyneen Suomenniemen kirkonkylässä sijaitsevassa Härkin tuvassa. Esko Särkkä ja baarissa työskentelevä Aija Huttunen muistelevat nähneensä vuosien varrella värikkäitä illanviettoja, mutta sormukset eivät sentään ole salissa koskaan lennelleet.
Luentosarja sopuisasta erosta
Sopuisa ero – lapsen etu – luentosarja opastaa aikuisia näkemään lapsen edun kriisin keskellä.
Kaikille avoin ja ilmainen kolmen iltaluennon sarja järjestetään ammattikorkeakoulun Pohjolankadun pienessä auditoriossa Lappeenrannassa 2.,9. ja 16. marraskuuta kello 18-19.45.
Luentojen ajaksi on järjestetty lapsiparkki.
Luentosarjan järjestävät Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin perheasioiden yksikkö ja Etelä-Karjalan kesäyliopisto.