ETELÄ-KARJALA vuotaa väestöään. Ei kovin nopeasti, mutta jo pitkään. Maakunnan sisällä ihmiset muuttavat taajamiin.
Viime vuosikymmenten aikana maakunnasta on kadonnut kokonaisia teollisuuden haaroja. Vuonna 1980 metsäteollisuus työllisti vielä 10 000 ihmistä, nyt runsaat 2 000.
Maakunnasta on häipynyt myös valtion laitoksia ja virastotoimintoja. Koulutusta on yhdistelty ikäluokkien pienentyessä. Vain teknillinen yliopisto on kasvanut tasaisesti.
Maakunnan mustaa huumoria on kysyä kuka sammuttaa valot jää viimeiseksi?
Talouden asiantuntijoiden mukaan eteläkarjalaisilla on kaksi asiaa, joiden varaan voi rakentaa vaurautta. Puu, tai laajemmin biomassa, ja Venäjä, siellä erityisesti Pietarin alue.
TALOUSMAANTIETEILIJÄ professori Tommi Inkinen Helsingin yliopistosta arvioi, että ihmiset asettuvat edelleenkin paikkoihin, joissa on tarjolla työtä ja toimeentuloa. Tämä perussääntö ei ole aikojen kuluessa muuttunut miksikään.
Sen sijaan ihmiset eivät hakeudu enää yhtä selvästi luonnonvarojen äärelle. Niiden hyödyntäminen ei anna työtä samalla tavalla kuin ennen.
Ihmisten paljoudesta, tiiviistä asutuksesta, syntyy kriittinen massa (ydinfysiikan termi, joka tarkoittaa sitä radioaktiivisen aineen määrää, jossa alkaa ketjureaktio). Se alkaa itsessään luoda ja ruokkia ihmisten tarpeita sekä synnyttää kulttuurista kehitystä.
Historian kummallisuus on, että Pietari on nyt se kriittinen massa, joka aktivoi myös Etelä-Karjalaa. Noin 60 vuotta Lappeenrannan jälkeen perustettu Pietari (1703) synnytettiin pakolla, valtavilla panostuksilla ja inhimillisillä kärsimyksillä alueelle, jossa ei ollut juuri mitään luonnonvaroja.
LAPPEENRANNAN teknillisen yliopiston kansantaloustieteen professori Kalevi Kyläheiko on puhunut pitkään Venäjän mahdollisuuksien puolesta. Hänen mielestään seuraavien kymmenen vuoden aikana on jo pakko saada uudenlaista yhteistyötä aikaiseksi.
Venäjän suuntaan on tavallaan kaksi reittiä. Toinen on kauppa ja palveluiden tuottaminen venäläisille. Siihen voi liittää myös matkailun.
Mutta näiden rinnalle pitäisi kehittää yhteistyötä esimerkiksi Pietarin alueen kahden suuren yliopiston kanssa. Niissä tehdään Kyläheikon mukaan jo kovan luokan tutkimusta, jossa olisi erittäin hyödyllistä olla mukana.
VENÄJÄN suuntaan eteläkarjalaisilla on tietty läheisyyden kokemuksen etu, mutta se menetetään, jos yhteistyöhön ei ryhdytä uudella asenteella.
Kyläheikon mukaan meillä voisi vielä olla jonkinlainen portinvartijan rooli Euroopan ja kenties Yhdysvaltojenkin suuntaan juuri loistavan sijainnin takia.
Puuhastelusta pitäisi siirtyä korkeatasoiseen, aitoon tutkimusyhteistyöhön, joka todennäköisesti aikaa myöten johtaa myös kaupallisesti hyödynnettäviin innovaatioihin.
Venäjän suhteen pitäisi myös päästä eroon henkisistä historiallisista rasitteista. Pietarin alueen väestökeskittymä jää olemaan siinäkin tapauksessa, että Venäjä hajoaisi vielä lisää.
Miten sitten pienehköstä yliopistosta ja pienehköstä maakunnasta saisi aikaan yhteistyöhön tarvittavan väännön? Sekä Inkisen että Kyläheikon mielestä yhteistyöalueiden pitää olla selviä ja riittävän hyvin rajattuja.
Kyläheiko ei oikein usko suomalaisten yliopistojen yhdistymisen voimaan, esimerkiksi LTY:n ja Aalto-yliopiston sulauttamiseen. Yhteisiä projekteja kyllä voi syntyä, kun niihin on luonteva tarve.
MAAKUNNAN luonnonvarat on aika nopeasti lueteltu: puuta ja rakennusteollisuuden kiviainesta. Tietysti puun oheen voisi laskea koko muun eloperäisen aineen, biomassan. Esimerkiksi Suomen soissa on enemmän energiaa kuin vaikkapa Norjan kaasussa ja öljyssä. Mutta EU:ssa on sovittu, ettei hitaasti uusiutuva turve kelpaa ainakaan vielä biopolttoaineiden lähteeksi.
UPM ja Enso tutkivat vakavasti biopolttoaineiden laajamittaista tehdasvalmistusta. Kaukaan tehtaanjohtaja Raimo Särkelä painottaa kuitenkin, että perinteiset tuotteet jatkavat vielä pitkään.
Vaikka paperin kulutus on länsimaissa laskenut, sellu on hyvä lähtöaine hyvin monille tuotteille.Yksinkertaistaen UPM:n Lappeenrannan tehtaiden viidestä puusta yksi on sahatavaraa ja kolme päätyy selluksi ja osin edelleen paperiksi.
METSIEN biomassa on varsinainen kemikaalien tavaratalo. Viime vuosina ovat olleet esillä juuri polttoaineet ja molekyylitasolla manipuloitu nanosellu, jolla esimerkiksi paperiin voidaan saada aivan uusia ominaisuuksia.
Särkelä korostaa, että innovaatioiden jälkeen on vielä edessä pitkä polku, ennen kuin niistä tulee tehtaille uusia, kannattavia tuotteita.
Voisi heittäen arvioida 515 vuotta. Sitä ennen pitää nykyisiä tuotteita tehdä tuloksellisesti.
Työntekijöiden vähentymisen Särkelä panee paljolti koko teollisuuden toiminnan reunaehtojen muuttumisen piikkiin. Tiukan paikan tullen ei enää esimerkiksi saada devalvaatioita apuun.
Särkelän mukaan metsäteollisuudella on jo päällä tilanne, jossa mietitään mistä, miten ja minkälaista uutta väkeä tehtaille rekrytoidaan.
Päivi Virta-Salo
Luonnonvaroihin perustuvia yrityksiä
UPM, Stora Enso ja Metsä-Botnia. Biomassat ja etenkin puu. Teollisuusprosessien tarvitsemaa vettä.
Partek, Finnsementti, Suomen Karbonaatti. Toinen Suomen merkittävistä kalkkikivilouhoksista. Kiveä riittää ja tarvitaan tulevaisuudessa.
Rakennuskiviteollisuus. Ainutlaatuisia rakennus- ja korukiviä. Paikallista jalostusta lähinnä kivilevyiksi.
Vesivoimaa. Imatrankosken ja Tainionkosken voimalat tuottavat noin 1 300 terawattituntia vuodessa.
Luonnonvaroihin tukeutumattomia yrityksiä
Kemira. Joutsenon kloori-alkalitehdas hajottaa ruokasuolaa. Se tarvitsee prosessiinsa runsaasti energiaa.
Ovako tekee romuraudasta erikoisteräksiä. Käyttää runsaasti sähköä.
Fazer. Lähinnä pehmeitä makeisia ja leipää. Ei paikallisia raaka-aineita.
Metalliyritykset. Esimerkiksi Outotec, Terästorni, The Switch ja tai Metehe.
Laitoksia, joiden pitää olla paikalla
Rajavartiolaitos. Keskeisin osa kenttätoiminnasta Etelä-Karjalassa.
Puolustusvoimat. Suomen nykyaikaisin valmisyhtymä ja erikoisjoukkoja Kouvolan Valkealassa. Maan suurin varuskuntapaikkakunta.
Liikennevirasto. Kanavan ja Saimaan merenkulun huoltotehtävät on pitkälle ulkoistettu. Samoin rauta- ja maanteiden ylläpito.
Poliisi, pelastuslaitokset ja terveydenhuoltojärjestelmä.
Lähteneitä yrityksiä ja laitoksia
Vaneriteollisuus, viimeksi Kaukaan vaneritehdas.
Chymos alkuperäisessä laajuudessaan.
Hartwall.
Lappeenrannan varuskunta.
Konnunsuon vankila.
Hackman (muun muassa saha- ja levyteollisuutta).
Enson Imatrankosken tehdas ja paperikoneita.
Valco, myöhemmin Finnvalco.
Kaikki teurastamot ja meijerit.
Ilmatieteen laitos.
Tekstiiliteollisuus: Pola, Algots, Huopatehdas.
Suuri osa maatiloista on lopettanut.
Aiemmin lopettaneita muun muassa Imatran kuparitehdas ja Lappeenrannan rikkihappotehdas.
Etelä-Karjala
134 000 ihmistä, pari prosenttia suomalaisista, väestötiheys yli maan keskiarvon.
7 270 neliökilometriä, josta vettä 1 610, peltoa 570 ja metsää 4 380 neliökilometriä.
Kallioperässä kalkki- ja rakennuskiveä, ei juuri mahdollisuuksia malmiesiintymiin.
Noin 3/5 teollisuustuotannosta bruttoarvo (4,2 miljardia euroa) perustuu puuhun.