Categories
Artikkelit

Energiaa vaikka muille jakaa

Pasi Riihelä huomasi, että perheenisän, huippukoripalloilijan ja yrittäjän rooleja on liian vaikea sovittaa yhteen.

Kaisa Juntunen

Pasi Riihelän keittiössä tuoksuu yhtä hyvälle kuin pariisilaiskahvilassa. Työtason paraatipaikalla seisoo kahvimylly ja kahvipapuja. Pöytään mies asettelee valikoiman donitseja.

— Tuon donitseja kotiin vain, kun on vieraita. Ei niitä meillä muuten syödä, hän naurahtaa.

Koripalloilijana tutuksi tullut Riihelä alkoi pyörittää Ison-Kristiinan Arnolds-kahvilaa toissa kesänä. Sen jälkeen hänelle on syntynyt toinen lapsi, hän on jatkanut pelaajauraa ja osallistunut Namikan pelastusoperaatioon.

Kun kaveri on tarvinnut muuttoapua, asuinalueelle on rakennettu talkoilla leikkipuisto tai lapsi on halunnut hiihtämään, Riihelä on ollut valmiina toimeen.

Miten yksi mies ehtii ja jaksaa touhuta näin paljon?

— Hän on niin energinen ja osaa tehdä kaikkea. Pasille ei sovi sohvalla makaaminen. Jos hänellä on vapaata, hän siivoaa koko talon, kertoo vaimo Melanie Matern-Riihelä.

Namikan valmentaja Lassi Tuovi kuvailee kuinka Riihelä lataa virtaa muihinkin.

— Kun Pasi tulee paikalle, hän tuo aina lisää energiaa. Ei ainoastaan pelillisesti kentällä, vaan sosiaalisessa mielessä, Tuovi sanoo.

RIIHELÄ TOPPUUTTELEE. Omat rajat ovat tulleet vastaan.

— Syksyllä oli rankkaa. Kun sitouduin pelaamaan, yritykselle ei jäänyt riittävästi aikaa.

— Haluan tehdä kunnolla sen minkä teen. On mahdotonta elää kilpaurheilijan, perheenisän ja yrittäjän elämää yhtä aikaa. Joku elämänalue kärsii väistämättä.

Hän nostaa yksivuotiaan Nick-poikansa lattialta syliin ja silittää tämän hiuksia.

— Lapset ovat kaikki kaikessa.

PAIKALLISTA URHEILUA seuraavat Ison-Kristiinan asiakkaat tietävät kuka on pitkä mies donitsitiskin takana. Munkit ja bagelit saavat kiitosta, mutta Namikan edesottamuksista naristaan.

— Kritiikkiä tulee, kun pelit menevät huonosti. Ei se mitään, olen tottunut saamaan kritiikkiä.

Riihelä on pelannut koripalloa 27 vuotta. Namikassa ja Lappeenrannassa hän on vaikuttanut yli 10 vuotta.

Lassi Tuovi muistaa yhä ensimmäisen tapaamisen Riihelän kanssa.

— Olin miesten treeneihin päässyt 15-vuotias poika ja Pasi maajoukkueen kapteeni. Katsoin Pasia ylöspäin, ihailin hänen ammattitaitoaan ja osaamistaan.

Riihelä oli aikeissa lopettaa pelaamisen toissa keväänä akillesjänneleikkauksen jälkeen. Kauan hän ei malttanut pysyä poissa parketilta, vaan teki paluun korisliigaan Kouvoissa. Lappeenrannan Namikan paidan hän puki jälleen ylleen viime syksynä.

— Koripallo tulee olemaan aina osa elämääni.

Mies esittelee teipattua sormeaan. Se vääntyi lumitöissä, ja pelihommat ovat olleet jäissä useamman kuukauden.

— Ensi maanantaina olisi tarkoitus palata kentälle. Muutaman harjoituksen ehdin saada alle.

URHEILU-URANSA huippuhetkenä Riihelä pitää Namikan ensimmäistä Suomen mestaruutta.

— Usein tulee mieleen se tunne ja juhla Kisahallissa. Samoin usein muistelen toista mestaruutta ja cup-voittoja.

Kurjat muistot nousevat nekin usein mieleen. Namikan ajautuminen vakaviin talousongelmiin oli Riihelälle isku. Hän miettii, olisiko voinut toimia toisin haistaessaan, että asiat eivät ole kunnossa.

— Surettaa kauheasti ajatus, että Namikan toiminta loppuisi. Teen kaiken voitavani, että niin ei pääse käymään.

Riihelä ja Tuovi ovat nykyisessä Namikassa viimeiset mestaruusajan miehet. Parivaljakko aikoo ponnistella parhaansa mukaan, että Lappeenrannassa nähdään liigatason koripalloa jatkossakin.

Tällä hetkellä miehet hakevat yrityksiä sponsoreiksi, jotta yleisö pääsee ilmaiseksi seuraavaan Namika—Topo -otteluun. Tarkoitus on, että Lappeenrannassa rikotaan koripallon tämän kauden katsojaennätys 9. maaliskuuta.

— Toivomme, että ilmaisiltaan tulee sellaisia, jotka eivät ole aiemmin pelissä käyneet. Koululaisia, opiskelijoita, lapsiperheitä, maahanmuuttajia.

NOKIALLA SYNTYNYT Riihelä varttui kolmilapsisessa perheessä. Isosisko Satu oli neljä vuotta vanhempi, pikkuveli Timo viisi vuotta nuorempi.

— Muistan lapsuudesta parhaiten sen, kun ajoin 7-vuotiaana Jopolla ilman käsiä ja törmäsin seinään. Käsi oli ihan irtipoikki, ja minun piti olla kuusi viikkoa sairaalassa käsi vedossa. Yhdellä kädellä rakensin legoilla.

Koripalloa Riihelä alkoi pelata 8-vuotiaana. Monta vuotta hän pelasi talvet koripalloa ja kesät jalkapalloa. Hän pärjäsi mainiosti myös hiihdossa.

— 14-vuotiaana tuli kasvuspurtti. Kasvoin yhdessä vuodessa 20 senttiä. Siihen asti olin ollut korisjoukkueen lyhyin.

Pitkäksi venähtänyt poika valitsi lajikseen koripallon.

— Murrosiässä meinasin lopettaa pelaamisen monta kertaa. Mopot ja kartsalla pyöriminen tuntuivat tärkeämmiltä. Iso kiitos isälle, joka kuskasi harjoituksiin.

Myös Timo-veli on pelannut koripalloa pääsarjatasolla. Veljekset olivat yhdessä voittamassa Lappeenrantaan mestaruuden keväällä 2005.

RIIHELÄN PERHEEN kaksi lasta ovat syntyneet molemmat keskosina.

— Pasi hoiti hienosti keskosvauvoja ja tuki minua. Hän on tosi hyvä isä lapsille, Melanie Matern-Riihelä kehaisee.

Pari on ollut 13 vuotta yhdessä, ja siitä suurimman osan he ovat asuneet Lappeenrannassa.

— Koti-ikävää on ollut kovasti, mutta rakkaus Pasiin on ollut niin iso, että olen pystynyt olemaan Suomessa. Pasi on hyvä mies. Hän ei ole ollenkaan egoistinen, vaan ajattelee muita, vaimo sanoo.

Melanie Matern ihastui uljaaseen koripalloilijaan ensisilmäyksellä. Pari tapasi Maternin kotikaupungissa Saksan Freiburgissa, jossa Riihelä pelasi vuosina 1998—1999.

— Kun näin Pasin diskossa, sanoin ystävälleni, että tuon miehen kanssa menen naimisiin, hän kertoo.

Saksalaistytön ja suomalaispelurin yhteinen taival ei alkanut helposti.

— Pasi ei puhunut juuri ollenkaan saksaa, ja minä puhuin paremmin ranskaa kuin englantia. Alussa tuli paljon väärinkäsityksiä.

KAKSI RIIHELÄÄ tekee iltaisin läksyjä. Lea-tytär on ensimmäisellä luokalla Kesämäen koulun englanninkielisellä luokalla, ja perheen äiti aloitti vuoden alussa sosionomiopinnot Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa.

— Vaimo on tukenut minua niin pitkään, että nyt on hänen vuoronsa tehdä sitä mitä hän todella haluaa, Pasi Riihelä sanoo.

Riihelä rakentaa kodin yläkertaan väliseinää, jotta Saksasta tuleva lastenhoitaja saa oman huoneen.

KUVATEKSTI

Mika Strandén

Pasi Riihelä kertoo olleensa pienenä samanlainen vaalea pörröpää kuin poikansa Nick.

Pasi Riihelä

Syntynyt 6.4. 1975 Nokialla.

Kahvilayrittäjä ja koripalloilija.

Juhli Suomen mestaruutta Namikassa 2005, 2006.

Suomen Cupin voittaja Namikassa 2005, 2006, 2007, 2008.

Valittu 3 kertaa SM-sarjan vuoden pelaajaksi.

Edustanut Suomen maajoukkuetta.

Pelannut ulkomailla Saksan Freiburgissa, Ruotsin Boråsissa ja Sveitsin Montheyssa.

Kouluttautunut sähköasentajaksi.

Naimisissa Melanie Matern-Riihelän kanssa.

7-vuotias tytär Lea ja 1-vuotias poika Nick.

Asuu omakotitalossa Skinnarilassa.

Harrastuksena ulkoilu perheen kanssa, veneily, kalastus.

Oma suosikkidonitsi: cake lakritsikuorrutteella.

Kirjoittaja:
Kaisa Juntunen