Teknologia ja kauppatiede tarvitsevat ihmisen ymmärtämistä

Kulttuuriantropologi Kristiina Korjonen-Kuusipuron mielestä humanisteilla olisi paljon annettavaa myös tekniikan opetuksessa. Lopulta päätökset myös niin sanotuissa kovissa asioissa tekevät ihmiset tietonsa ja tunteidensa varassa.

Esa Vilenius

LAPPEENRANTA. Teknillisen yliopiston rakennuskompleksin uumenissa työskentelee kymmeniin nouseva joukko humanisteja. Suurin osa heistä on kieli-ihmisiä. Kulttuuriantropologi tuntuu kuitenkin hieman kummajaiselta. Kristiina Korjonen-Kuusipuron mukaan heitä on LTY:lla erilaisissa tehtävissä peräti kolme.

Tehtävät yliopiston alaisessa Etelä-Karjalan Instituutissa aukaisevat asiaa.

Korjonen-Kuusipuro muutti perheensä kanssa vuonna 2003 Lappeenrantaan. Pian sattui niin sanottu Case Kaukas, jäteveden purkaus UPM:n tehtailta Saimaaseen. Kalle Michelssen oli luvannut julkisuudessa, että asiaa tutkitaan myös yhteiskunnallisesti. Korjonen-Kuusipuro oli melkein kuin tilauksesta tullut Etelä-Karjalaan.

Hänen tehtäväkseen ei tullut selvittää, mitä tehtailta lorahti, vaan miten päästö ja sen aika huolellisesti söhlätty tiedotus vaikuttivat ihmisten asenteisiin ja luottamukseen. Epätietoisuus synnytti myös tarinoita ja uskomuksia.

KORJONEN-KUUSIPURON gradusta Oulun yliopistoon voisi sen otsikon perusteella ajatella monella tavalla. Joku onkin joskus – ei tosin kovin vakavasti – letkauttanut humanistihörhöistä LTY:lla.

”Pietarsaaren jätevedenpuhdistamon syntyprosessi” kertoo siitä, kun kaupunkiin vuonna 1905 alettiin suunnitella silloisella huipputekniikalla toimivaa puhdistamoa. Valmistuessaan vasta vuonna 1938 se oli vielä selvästi ylimitoitettu.

Tapaus saa uuden ulottuvuuden, kun tietää, että hanketta ajoi vuosikymmenet kaupungininsinööri, jonka lapsuuden leikkipaikan jätevesiputki oli pilannut.

Korjonen-Kuusipuron valmisteilla oleva väitöskirja Muutos Vuoksen jokilaaksossa voi selventää kovin itsestään selvinä pidettyjä asioita. Miksi esimerkiksi Vuoksen takavuosien saastuminen on hyvin pitkälle vähätelty ja vaiettukin asia?

PARHAILLAAN Korjonen-Kuusipuro selvittää eteläkarjalaisten visuaalisten taiteilijoiden verkottumista.

Kulttuuriantropologian käyttömahdollisuudet on oivallettu yliopistolla ainakin kauppatieteiden puolella. Siellä hän on luennoinut markkinoinnista kulttuurien välillä.

-Kun ihminen tulee mukaan teknologiaan tai bisnekseen, kannattaisi ehkä jonkun muun kuin alojen varsinaisten asiantuntijoiden tutkia tilannetta, hän sanoo ja viittaa esimerkiksi yliopiston vahvaan kemian- ja energiatekniikan osaamiseen.

TURUSTA muuttanut pohjalainen kuulostaa hyvältä arvioimaan eteläkarjalaista ominaislaatua. Korjonen-Kuusipuro vahvistaa sen käsityksen, että täällä ihmiset ovat kommunikointikykyisiä, aivan eri tavalla kuin Lounais-Suomessa. Mutta myös myytti epäsuorasta viestinnästä ja tietystä pelaamisesta pitää jonkin verran paikkansa.

Teknillisen yliopiston hän näkee olevan murrosvaiheessa, jossa ”vanhan liiton väki” yrittää sopeutua itseään voimakkaasti brändäävään yliopistoon.

Brändäys ei suinkaan ole tyhjän päälle rakentamista, sillä yliopistolla paljon vahvaa osaamista. Ehkä asia kuitenkin suhteellistuu ajan mittaan.

-Ouluun verrattuna teekkarius ja yliopiston olemassaolo näkyvät kaupungilla vähän.

KUVATEKSTI

Seppo Rautiovaara

Kristiina Korjonen-Kuusipuro uskoo humanisteilla olevan annettavaa myös teknisessä koulutuksessa.

Kristiina Korjonen-Kuusipuro

Syntynyt Kempeleessä, valmistui Oulun yliopistosta.

Opiskellut myös arkeologiaa, taidehistoriaa ja kasvatustieteitä.

Isä rikospaikkatutkija, joka ei päästänyt poliisin uralle.

Kiinnostunut tekniikasta, erityisesti valokuvista ja kameroista.

Kulttuuriantropologia

Tutkii ihmistä kulttuuria luovana olentona.

Keskeinen osa ihmistä tutkivaa antropologiaa.

Kiinnostunut vahvasti erilaisista yhteisöistä.

Tieteenala syntyi noin vuosisata sitten.

Kirjoittaja:
Esa Vilenius