Categories
Artikkelit

Veteraanien sotamuistot pyrkivät pintaan

Veteraanien rivit harvenevat. Rautjärven veteraanijuhlassa oli sodan käyneiden lisäksi yläkoululaiset ja lukiolaiset.

Anssi Kemppinen

RAUTJÄRVI. Eversti Lauri Vilkko valittiin eilen Rautjärven tämän vuoden kunniaveteraaniksi.

-Nimitys tuli yllättäen, mutta se on iso kunnia. Kunnia kuuluu kyllä kaikille Rautjärven veteraaneille. He ovat valtion nimittämiä kunniakansalaisia ja -veteraaneja.

Vilkko alkaa olla viimeisiä syntyperäisiä sotaveteraaneja Rautjärveltä. Kunnassa on elossa arvion mukaan enää noin 60 veteraania.

Lauri Vilkko

VILKON sotavuodet alkoivat talvisodassa lähettinä Rautjärven Laikon sotilaslentokentällä. Hän oli silloin 15-vuotias.

Jatkosodassa Vilkko palveli kivääri- ja konepistoolimiehenä Kannaksella sekä Viipurinlahdella.

-Kun suurhyökkäys alkoi, meidät heitettiin JR 1:n täydennykseksi. Pahin paikka sodassa oli Kaukjärvellä, kun venäläiset saartoivat meidät. Venäläisillä oli panssareita, mutta meillä ei ollut enää mitään torjuntakalustoa.

Miehet joutuivat lopulta uimaan järven yli.

Vilkko joutui tuimiin taisteluihin myös Viipurinlahdella, jossa he puolustivat myös saaria. Erityisesti venäläisten maihinnousu Hapenensaarelle ja sen takaisinvaltaus on jäänyt pysyvästi mieleen.

Vilkko selvisi sodista haavoittumatta. Sotien jälkeen hän oli armeijan palveluksessa.

Vilkko voitti Helsingin olympialaisissa pronssia nykyaikaisessa viisiottelussa.

Sulo Laakso

RAUTJÄRVELÄINEN veteraani Sysmässä syntynyt Sulo Laakso palveli täydet päivät sekä talvi- että jatkosodassa.

-Taistelulähettinä jouduin rypemään joka puolella Kannasta. Monta pahaa paikkaa siellä oli.

Laakso oli myös sissiporukoissa, jotka kävivät naapurin puolella. Niillä retkillä hän myös haavoittui.

-Olimme tulossa takaisin Syväriä kohti. Kävelin naapurin ansalankaan ja silloin räjähti. Linkkasin omalle puolelle ja jsp:llä sirpaleet poistettiin sääriluusta.

Laakson jalat kestivät jatkosodan loppuun saakka.

-Kyllä mie sotaunia näen, mutta eivät ne pelottavia ole. Sotamuistot eivät häivy pois. Ja kyllä niistä puhutaan, kun sattuu tapaamaan sotakavereita.

90-vuotias Laakso toteaa, että hengissä selvittiin, mutta kuulo jäi sotatantereille.

Aatto Naukkarinen

PARIKKALAN Särkisalmella syntynyt Aatto Naukkarinen meni 14-vuotiaana vapaaehtoisena jatkosotaan.

-Perhe asui Simpeleellä ja menin kyläreissulle Särkisalmelle. Minut otettiin JR 7:än lähetiksi. Tyrjän alkutaisteluihin mennessä jouduin kuitenkin pois, kun olin liian nuori.

Naukkarinen siirtyi sitten lähetiksi Savonlinnan sotasairaalan. Vuonna 1941 hän oli komppanian lähettinä rajapataljoona kakkosessa.

-Uudenvuodenyönä 41?-?42 olimme etulinjassa katsomassa. Koitin ampua pertaanilla venäläisten bunkkeria, mutta se ammunta loppui, koska suuliekki valaisi meidät liian hyvin.

Simpeleen Änkilässä Naukkarinen ehti vahtia myös venäläisiä sotavankeja.

-On tärkeää, että jälkipolvet tietävät mitä sodissa tapahtui. Veteraaniasiat ovat kohtuullisessa kunnossa, kunhan vaan saataisiin olla vapaina ja itsenäisinä, sanoo Naukkarinen.

KUVATEKSTI

Mika Stránden

Jatkosodan veteraani Aatto Naukkarinen. Rautjärven veteraanijuhlassa oli mukana myös kunnan yläkoululaiset ja lukiolaiset.

Lauri Vilkko.

Sulo Laakso.

Veteraanien rivit harvenevat.

Sotiemme eli talvi-, jatko- ja Lapin sodan veteraaneja on elossa yli 50?000, mutta viiden vuoden kuluttua enää reilu 20?000.

Nykyisistä veteraaneista sotainvalideja on noin 8?300.

Veteraanien keski-ikä on 88 vuotta.

Eilen vietetyn kansallisen veteraanipäivän pääjuhla järjestettiin Turussa.

Kansallista veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987 lähtien.

Tämän vuoden teemana oli Viesti kulkee – vetovastuu vaihtuu.

Sotiemme Veteraanit -sivusto

Kirjoittaja:
Anssi Kemppinen