Yksi kirkko vähemmän

Konnunsuon vankilan kirkossa vietettiin torstaina viimeistä kirkollista tilaisuutta. Rukoushetkeen osallistui täysi salillinen seurakuntaa.

Sari Pullinen

LAPPEENRANTA. Torstaina Konnunsuon vankilaa lähestyvää kohtaa harvinainen näky: hallintorakennuksen ulko-ovet ovat sepposen selällään. Pysäköintipaikka on täynnä. Kohta alkaa vankilan kirkon viimeinen kirkollinen tilaisuus, ”rukoushetki vankilakirkosta luovuttaessa”, kuten käsiohjelmassa lukee.

Paikalla on paljon seurakuntaa, vankilan nykyisiä sekä entisiä työntekijöitä, toimittajia, museoväkeä sekä Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen.

Hän ei vielä tiedä, että saa tilaisuuden jälkeen entiseltä vanginvartijalta violetin kesäpaidan, johon on painettu Konnunsuon kirkon kuva. Sen lahjoittava imatralainen Kari Kontiainen kertoo, että vartijan monipuoliseen tehtävään kuuluivat myös suntion työt: napsauttaa päälle nauhoite, jolta moikasivat Joutsenon kirkonkellot. Omia kelloja vankilakirkolla ei ole koskaan ollut.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori lausuu tervehdyksensä lopuksi saman runon, jonka hänen vankilanjohtajaisänsä on kirjoittanut ja lukenut lähes 88 vuotta sitten kirkon vihkiäisissä.

Saarnastuolissa lukee suurin kirjaimin ”Herran sana pysyy iäti”. Kirjaimista muutama putosi sodanaikaisissa pommituksissa. Vuori oli kiillottelemassa niitä taas puhtaiksi sitten, kun sota oli ohi.

Saarnastuolin teksti on Pietarin ensimmäisestä kirjeestä, jossa käsitellään luopumista.

Piispa Häkkinen siteeraa Saarnaajan kirjaa: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Samasta kohtaa Raamatusta on vankilanjohtaja Lea Lehtosen lukema lause:

— On aika purkaa ja aika rakentaa.

Kirkosta luopuminen kestää vajaan tunnin. Tähän toimeen velvoittaa laki silloin, kun ylläpitäjänä ei ole kirkko tai rekisteröity yhdyskunta. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että kirkollinen esineistö — italialaisen taiteilijan tekemä krusifiksi, alttaripöydän Raamattu, ehtoollisvälineet, kynttilät sekä kukkamaljakot — viedään kirkkosalista pois.

Esineiden tuleva sijoituspaikka on vielä osaksi avoin. Ainakin krusifiksi ja erään vangin maalaama taulu, jota on käytetty Kivisaaren vankilassa alttaritauluna, päätynevät muihin vankiloihin.

— Tämä ei ole vain hallinnollinen toimenpide, Häkkinen muistuttaa.

— Kyse on ihmisistä. Miten yhteisö jaksaa käydä muutoksen läpi, mihin ihminen voi luottaa, jotta jaksaa tulevaisuuteen?

Kun seurakunta poistuu kirkosta, hillityn sävyinen seinäkaari alttarin takana on paljas.

KUVATEKSTI

Kai Skyttä

Haminan vankilan apulaisjohtajaksi siirtynyt Jyrki Heinonen (vas.) ja Konnunsuon vankilan apulaisjohtaja Jukka Suomi kantoivat kulkueen kärjessä kirkkosalista pois alttarin krusifiksin.

Piispa Seppo Häkkinen saarnasi Konnunsuon kirkon viimeisessä rukoushetkessä torstaina.

Konnunsuon vankilan kirkko

Valmistui kesällä 1933 ja vihittiin käyttöön 8.10.1933, poistettiin kirkkokäytöstä 28.4.2011.

Suunnitteli vankeinhoitolaitoksen yliarkkitehti Uno Sjöholm.

Ensimmäiset tekstiilit Hämeenlinnan vankilasta, viimeiset Laura Korpikaivo-Tammisen suunnittele-

mat.

Sodan aikaan 1941 ja 1944 kirkko tarjosi suojaa evakoille.

Kirjoittaja:
Sari Pullinen