Categories
Artikkelit

Usko, toivo ja Koistinen

SARI PULLINENTeatteriPyykki eli tulenpalava rakkausKäsikirjoitus Outi NyytäjäOhjaus Henna Hyttinen (vier.)Puvustus Marja Liukkonen, lavastus Veikko Harju ja Marko Suutarinen, valot Jukka ParviainenRooleissa Ulla-Maija Järnstedt-Kauppinen ja Karo Lauronen (vier.) sekä pesukoneEnsi-ilta Teatteri Imatrassa perjantaina 29.4. kello 19Kamarinäytelmän luonteeseen kuuluu tiivis tunnelma. Teatteri Imatran Pyykissä lavalle intensiivisyyttä tuo musta tausta ja siinä kuin räikeänä huutomerkkinä valkoinen pesukone, joka hyrrää hiljaisesti kuin elämä suuren osan näytelmää.Ulla-Maija Järnstedt-Kauppisen esittämä räväkkä Raili kohtaa koko tunneskaalansa kotikerrostalonsa pesutuvassa. ”Täällä käydään läpi naisen tuskaa”, hän huutaa pesutupaan tunkevalle naapurilleen Jukalle. Täyslaidallinen tuskaa saadaankin. Siihen kuuluu yhtä lailla surua, haikeutta, mustasukkaisuutta, pettymystä kuin murhanhimoista vihaakin, jossa vilahtavat jopa kirveet ja myrkyt. Sekä ovelia vetoja, joilla Raili koettaa koukuttaa raivoisasti rakastamaansa aviomiestään Koistista takaisin itselleen: karjalanpaisti ja puhtaat lakanat.Ensi-illassa tunnelma tiivistyi pikkuhiljaa. Pieni haparointi ja löysyys haittasivat alkuosaa, mutta dialogivaiheeseen päästyä alkoi näytelmä elää. Siinä kaksi jätettyä kohtaa toisensa. Etukäteen voisi kuvitella tavanomaisen happy endin, mutta etukäteen ei kannata kuvitella liikoja. Loppuratkaisuun sisältyy inhimillisyyden lämpöä henkivä yllätys. Karo Lauronen onnistuu olemaan yhtaikaa teryleenimies, joka välttelee riskejä mutta pulppuilee erosurua ja -vihaa. Suurin osa hänen pulppuilustaan kuitenkin valuu sisäänpäin, vatsaan, ja sitten tarvitaankin happolääkitystä.Kolmas roolihahmo, pyykkikone, saa olla sekä koston että lohdun välikappale. Sinne menevät pikkuhousut ja hääpukukin, mutta ei kuitenkaan se lakana, josta Raili on tehnyt pyhän reliikin. Se kantaa viimeistä muistoa Koistisesta, jonka karkasi intohimonsa ajamana verovirkailijan perässä Iisalmeen.Siinä on nyytäjäläinen huumori kiteytettynä parhaimmilleen, sopivan kuivaa niin, että suu napsaa.Kaksi opetusta jää Nyytäjän tekstistä päällimmäisenä mieleen. Se, ettei elämässä voi pestä kaikkea puhtaaksi, ja se, ettei rakkaus ole lihasoppa, jota voi tuosta vaan lämmittää uudelleen.Esitystä ei suositella lapsille, mutta ei se rivo ole. Se yksi eroottinen kokemuskin lämpimästi hyrräävän pesukoneen päällä on riemukas lentoonlähtö. KUVATEKSTIKai SkyttäUlla-Maija Järnstedt-Kauppinen on Raili ja Karo Lauronen Jukka, jotka kohtaavat pesutuvassa.

Sari Pullinen

Kirjoittaja: