Sari Pullinen
Lappeenranta. Karjalan portin kolmeen rakennukseen levittäytyy värikäs taidenäyttely. Siihen osallistuvat eivät ole korkeasti koulutettuja kuvataiteilijoita, vaan kansalaisopistojen kursseilla ja itsekseen opiskelleita harrastajia, joille taideteosten tekeminen on suuri ilo ja intohimo.
Lappeenrantalainen taideopettaja Tula Turtia pyrkii tekemään omia teoksiaan aina, kun taide- ja kulttuuriopetukseltaan ammattiopistolta ehtii.
Ite-taiteilijaa opettaa työn tekeminen. Monet eivät ole pitäneet näyttelyitä, ja näyttelymahdollisuuksiakin on heille aika vähän. Tämä on ensimmäinen laatuaan, johon törmään täällä päin, Turtia huomauttaa.
Hän aloitti itse 70-luvulla ja teki välillä lyhytelokuvia. Kymmenen viimeistä vuotta ovat kuluneet maalaten.
Maalaan elämää, symbolisia töitä. Teos lähtee jostain teemasta, vaikutteita saan luonnosta. Värit ovat tärkeitä.
Porvoolainen Virpi Miettinen saa unissakin ideoita maalauksiinsa. Maalaaminen on hänelle myös terapeuttista. Koulutusta hän on hankkinut parin viime vuoden aikana kansalaisopistossa. Imatralla Miettinen esitteli taannoin taulujaan ja myi kymmenkunta teostaan. Kaupaksi kävivät meri- ja kukka-aiheet.
Karjalan porttiin hän on tuonut muun muassa juhannusmaisemia sekä naisten muotokuvia.
Kankaiden maalaaminen kiehtoo minua. Seuraavaksi haluaisin tehdä mamsellisarjan, jossa olisi hahmoja antiikkisissa puvuissa puistossa, hän suunnittelee.
Koulussa hänellä oli kymppi kuvaamataidossa. Opettaja patisti häntä Ateneumiin, mutta Miettinen lähtikin Miss Suomi -kilpailuun ja voitti vuonna 1965.
Olen sieluun, vereen ja henkeen ite-taiteilija! Miettinen vannoo.
Savonlinnalainen Kaarina Staudinger-Loppukaarre maalaa olevaisiaan edelleen joka päivä korkeasta iästään huolimatta. Kun olevaiset yöllä alkavat sipistä hänen korvaansa, hän alkaa maalata. Aikaa on, sillä uni ei tahdo oikein tulla.
Näillä käsillä on värjätty koko ikä, hän tuumaa.
Rautjärveläinen Sirkka Lahtinen aloitti maalaamisen kymmenen vuotta sitten, postityöstä eläkkeelle jäätyään. Kansalaisopiston maalauspiiriin hän meni ajatellen, että haluaa ainakin käydä katsomassa. Alku oli hankalaa, mutta nyt hän on öljymaalaamiseen täysin koukussa.
Kun rupean tekemään, en kuule enkä näe mitään muuta. Se on flow-tila. Mutta en minä osaa vieläkään piirtää, maalaan vain, Lahtinen nauraa.
Sitä ei voi tietää, mitä osaa, ennen kuin kokeilee. Uskon, että ihminen oppii, mitä tahtoo, vaikka sitten kantapään kautta.
Näyttelyssä on myös muuta kuin maalauksia. Imatralainen Ensio Salmela on tuonut esille puutöitään, pahkoista muovattuja veistoksia ja ruokolahtelaisen lammen rannalta löytyneitä järvenpohjapuita, joissa voi nähdä lintuhahmoja.
Ite-taidenäyttely Karjalan portissa, Harmaakalliontie 1, Rauha, Lappeenranta, 19. elokuuta saakka.
KUVATEKSTI
Kai Skyttä
Virpi Miettinen haaveilee saavansa kotiinsa oikean ateljeen, jossa voisi maalata. Tällä hetkellä hän työskentelee olohuoneessaan.
Tervahöyryn kippurahännät -taulua Tula Turtia ei aikonut koskaan myydä, mutta mieli muuttui, sillä isokokoiselle teokselle ei löytynytkään sopivaa paikkaa kotoa.