Veera Jääskeläinen
Lappeenranta. Lapsena Juhani von Boehm vietti kaikki kesänsä perheen kesäpaikassa Joutsenossa. Hauskarannan ja Työsaaren kautta paikka on vakiintunut Muukonsaareen.
Siellä von Boehmilla on kesämökkinä vanha hirsitalo ja sen läheisyydessä ateljeeksi kunnostettu aitta. Aittaan on tehty iso kolmioikkuna, jotta valo riittäisi maalaamiseen. Seinät on maalattu valkeiksi.
Samassa ateljeessa on maalannut myös Juhani von Boehmin isä Tuomas von Boehm. Sitä ennen aitta oli Tuomaksen äidin Aino von Boehmin käytössä. Ainon jäljiltä on myös seinään maalattu kirjoitus: Waimon wiisaus rakentaa talon.
Ateljee on nyt hyvin eri näköinen kuin Tuomaksen aikana.
– Isä halusi sekoittaa paikat. Minä käytän vain sitä, mitä tarvitsen. Eihän täällä nytkään kovin siistiä ole, mutta verrattuna siihen, millaista täällä oli, järjestys on aivan loistava, von Boehm kertoo.
Se, että sekä isä että isoäiti ovat olleet taiteilijoita, ei ole von Boehmin mukaan ollut ahdistavaa. Sen hän tosin myöntää, että ensimmäisen näyttelyn pitämiseen oli kynnys korkealla. Eivätkä kaikki näistä töistä ole säilyneet.
Von Boehm ei opiskellut maalausta koulussa, vaan isänsä ja taiteilija Tapani Raittilan ohjauksessa. Raittilan kesäpaikka sijaitsee vesireittejä pitkin mentäessä parinkymmenen kilometrin päässä Muukonsaaresta, ja Raittila olikin Tuomas von Boehmin hyvä ystävä.
– Heillä oli taiteilijoina vähän eri painotukset, ja he sanoivat minulle eri asioista. Isälle aivan keskeistä oli solidi sommittelu. Tapanille tärkeää oli rytmiikka, se, että teos on eloisa, von Boehm sanoo.
Nykyään Juhani von Boehm joutuu tulemaan toimeen ilman opettajiensa tukea ja neuvoja, sillä hänen isänsä kuoli vuosituhannen vaihteessa, ja Raittilan näkö on alkanut heikentyä.
– Se on ikävä asia. Sellaiset henkilöt ovat tärkeitä, joilla on professionaalinen pitkä kokemus. Nyt joudun luottamaan itseeni.
Erilaisten näkökulmien saamiseksi von Boehm on opetellut katsomaan töitään peilin kautta, ylösalaisin ja vielä peilin kautta ylösalaisin.
Von Boehm maalaa pääasiassa asetelmia, henkilökuvia ja maisemia. Hänelle esittävä taide on läheisempää kuin abstrakti.
– En tuomitse abstraktia taidetta. Sekin on tärkeää, mutta ehkä enemmän välietappina. Abstrakteissa teoksissa voi tutkia, miten valo- ja väripinnat toimivat ilman, että figuurit ovat tiellä. Päämääränä abstraktio on kuitenkin liian rajoittava, eivätkä maalaukselliset hienoudet tule näkyviin.
Von Boehmin suurimmat suosikit löytyvät italialaisten renessanssimestareiden joukosta, vaikka 1900-luvun taiteilijat ovat luonnollisesti vaikuttaneet eniten hänen omaan tuotantoonsa. Von Boehmille kuvataide on puhtaasti kuvataidetta, eli mitään sanomaa ei teoksista tarvitse löytyä.
– En hirveästi analysoi maalaamistani. Sitä vain tekee. En tiedä edes, nautinko prosessista. Sivellin voi lipsahtaa, ja sitä joutuu sitten kiroamaan ja korjaamaan. Mutta joku sisäinen pakko maalaamiseen on.
Muukonsaaren ateljeessa on maalaustelineen lisäksi muutamia pieniä pöytiä, joille von Boehm rakentaa asetelmiaan. Yksi ruukuista – soma, pieni ja sininen – on Aino von Boehmin muotoilema.
– Käytän hänen töitään jonkin verran mallina, von Boehm paljastaa.
Hän sanoo pitävänsä Ainon keramiikkaa tämän pisimmälle vietynä taiteena.
Aino ja Tuomas von Boehmin taiteeseen voi kesän aikana tutustua Etelä-Karjalan taidemuseossa Taiteen Vuoksi -näyttelyssä. Myös yksi Juhani von Boehmin kolmesta veljestä, Eero von Boehm, maalaa ja pitää näyttelyitä.
Juhani von Boehmille on syksyllä tulossa näyttely Helsinkiin ja myöhemmin Varkauteen. Vuodelle 2014 von Boehm on varannut näyttelyn Imatran taidemuseosta.
Muukonsaaren ateljeelle on edelleen käyttöä.