Categories
Artikkelit

Pöyhiän ääni ja Rissasen sääret

Sari PullinenTeatteriKaiken takana on nainenKäsikirjoitus Eppu Nuotio ja Tiina BrännareOhjaus Pekka Räty, koreografia Mervi Märkälä, lavastus ja puvustus Mirva Mustonen, kampaukset ja maskeeraukset Riitta RätyPäärooleissa Pia Lunkka ja Heikki PöyhiäBändissä Martti Kallio, Pekka Seppänen, Pekka Ranta, Hannu Blomqvist ja Juuso VesterinenEnsi-ilta Kruununpuiston kesäteatterissa Imatralla 29.6. kello 19Kruununpuiston kesäteatterissa katsojaa kohtaa ensimmäiseksi järkytys. Olemmeko me tosiaan kulkeneet ihmisten ilmoilla tuollaisissa vetimissä 80-luvulla? Muistattehan: pienillä paplareilla tehdyt pehmennykset, leveät vyöt haaremihousuissa, olkatoppaukset jakkutakeissa ja paitapuseroiden oksennuskuviot.Sitä kaikkea on Mirva Mustonen loihtinut lavan täydeltä. Se ei kuitenkaan ole ainut naurun paikka. Kaiken takana on nainen naurattaa alusta loppuun. Tekijät eivät ole pelänneet heittää tyylilajia paikoitellen reilusti puskakomiikan puolelle. Seksijutut ja nais- ja miesstereotypiat on kuultu ja nähty jo sataan kertaan, mutta tämä teksti on sen verran hyvää, että nauru pääsee.Miehen ydin kiteytyy miesten kaupungissa, jossa ei nähdä ainuttakaan kakkuvuokaa eikä Tupperware-astiaa, vaan kaljahana, urheiluohjelmaa non-stoppina, roskaruokaa ja miesten sauna.Toisaalta näytelmän jatkuva voimakas koominen perusviritys aiheuttaa sen, että harvoihin herkkiin suvanteisiin ei oikein päästä sisään.Kaksi on ylitse muiden, ja he ovat pääosan esittäjä Heikki Pöyhiä uljaalla lauluäänellään ja sopivan hämmentyneesti tehdyllä Eino Happo -roolityöllään, sekä Timo Rissanen, joka erityisesti naiseksi pukeutuneena Kirstin ystävänä tekee järisyttävää työtä.Molemmista näkee teatteriantaumuksen. Pöyhiälle tämä iso rooli on vieläpä ensimmäinen, ja helpotuksen hyvin menneestä ensi-illasta näki miehen olemuksesta, kun viimeisen biisin jälkeen pääsi kumartamaan.Pia Lunkka laulaa kauniisti ja näyttelee luontevasti kipakkaa Kirstiä, joka heittää vätysmiehensä pellolle ja aloittaa sillä koko sopan.Ohjaus ja koreografiat toimivat. Tämän herkullisemmin tehtyä irtisanomiskohtausta ei liene nähty kuin Einon potkiminen pois makkaratehtaalta. Pauliina Hukkanen on huikea. Nautittavaa on myös se, kuinka Hukkasen ja Kaija Kaikkosen esittämien anoppien välinen nahistelu tehdään oivaltavasti näytelmän alusta loppuun flamencokohtauksineen ja kitarakuvioilla tehostettuine pinnojen kiristymisineen.Yhden asian olisin tehnyt toisin. Ostettuaan oman kaupungin ainoastaan miehiä varten ja saatuaan näin uutta virtaa Eino Hapon ulkonäössä olisi odottanut jotakin muutosta. Mutta Eino pysyi pormestarinakin samassa järkyttävässä permanentissa ja kivipestyssä farkkurotsissa, mikä vei terää sisäiseltä muutokselta.Matin ja Tepon musiikki tulkitsee suomalaisen miehen tuntoja rehellisen oloisesti. Kappaleet muodostavat tarinan perustuksen, joiden lomaan käsikirjoittajat ovat punoneet loimia lisää. Liveorkesteri nuorine Juuso Vesterisineen antaa näytelmälle tukevan pohjan. Nuorta voimaa on myös pikkupojassa, joka ilmoitti esityksen alkamisesta ja väliajasta.Lipun tähän näytelmään voisivat lääkärit kirjoittaa lääkkeeksi kaikille stressaantuneille. Nauru tekee hyvää.Kai SkyttäKUVATEKSTIKirsti (Pia Lunkka) kyllästyy tylsään mieheensä Einoon (Heikki Pöyhiä). Matin ja Tepon musiikki kuljettaa pariskunnan tarinaa.

Sari Pullinen

Kirjoittaja: