Suomenniemellä riittää tilaa.
Vihreä luonto avautuu komeudessaan kolmetoista metriä korkean näköalatornin huipulta. Torni kohosi talkoovoimin kallioiselle tasanteelle viime kesänä. Ympärillä kasvaa havumetsää.
Kauempana sinisyyttä välkehtivältä järveltä kuuluu hiljainen moottorin pörinä. Saarien välistä lipuu vene.
Voisi melkein kuvitella olevansa Lapin erämaassa.
Pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa Imatran kokoisella alueella asuu keskimäärin neljä ihmistä neliökilometrillä. Se on kymmenen ihmistä vähemmän kuin Suomessa keskimäärin.
Etelä-Karjalan lilliputtikunta komeilee 794 asukkaansa ansiosta tilastoissa manner-Suomen pienimpänä.
Paikalliset vaikuttavat tyytyväisiltä oloihinsa. Mihinkä sitä kotoaan lähtisi: moni kuntalainen asuu samassa talossa, jossa aikoinaan syntyi.
Närää aiheuttavat vähäiset palvelut. Erityisesti lääkäriin pääseminen on vaikeata. Päivystys on vain kahdesti kuussa.
– Sairas ihminen ehtii kuolla, ennen kuin pääsee lääkäriin, pahoittelee suntiona työskentelevä Kaija Ruhanen.
Terveydenhuollon järjestäminen, sekä kuntarakenteen pohtiminen tuovat haastetta tulevalle kunnanjohtajalle. Pian kolme vuotta kuntaa luotsannut Anne Ukkonen suuntaa haikein mielin kohti uusia haasteita Luumäelle.
Halu säilyä itsenäisenä yhdistää kuntalaisia. Kaikki kuitenkin tietävät, että kuntaliitos on väistämättä edessä. Kiista syntyy siitä, että toiset haluavat Karjalaan, toiset Savoon.
Väestö
Vanhusvoittoisessa kunnassa ei synny varsinaista muuttotappiota, mutta väki vähenee.
– Työnhuoneen ikkunasta näen, kun ambulanssi menee ensin toiseen suuntaan ja vähän ajan päästä toiseen suuntaan. Silloin tiedän, että taas väkiluku väheni yhdellä, Ukkonen sanoo.
Vuonna 2010 kunta jäi muuttovoittoiseksi yhden henkilön ansiosta.
Mari Wihinen, 31, muutti Suomenniemelle neljä vuotta sitten Helsingistä. Hän halusi pois pääkaupungin hektisestä elämästä. Maaseudun rauhallinen elämäntyyli ja kauniit maisemat virvoittavat sielua, mutta työpaikan kanssa on ollut epäonnea.
Kirkonkylällä toimivassa alakoulussa oppia saa nelisenkymmentä, ja yläkoulussa parisenkymmentä oppilasta.
Pian esikoulunsa aloittaa kuusi lasta. Se on puolet enemmän kuin viime vuonna.
Kunnanviraston takana sijaitseva upouusi päiväkoti aloittaa toimintansa syksyllä. Lapset ovat jo käyneet tutustumassa tulevaan hoitopaikkaansa.
Kesäisin väkimäärä kolminkertaistuu, sillä kunnan alueella sijaitsee 1?400 mökkiä.
Loviisasta kotoisin oleva Marja Martas mökkeilee Suomenniemellä joka kesä muutaman viikon sukulaisilta vuokraamallaan mökillä. Lomalla on aikaa, niinpä hän pistäytyy Mikkelintien varrella sijaitsevassa Tarmossa katsomassa internetistä tietoa kasvihuoneista.
Ulkomaalaisia ei kylillä juurikaan näy. Kuulopuheiden mukaan pitäjässä asuu kaksi venäläistä perhettä. Kesämökkejä on useammalla itänaapurin kansalaisella.
Elanto
Suomenniemi on Kauniaisten jälkeen Suomen toiseksi varakkain kunta yksityisomaisuuden perusteella mitattuna.
Tärkein elinkeinon lähde on metsätalous. Metsävaltaisessa kunnassa tilat ovat suurempia kuin lähikunnissa. Toinen tärkeä elinkeino on maatalous.
Osa kuntalaisista saa leipänsä palveluista.
– Käsityötarvikkeet käyvät kaupaksi, mutta ei tämä mikään kultakaivos ole, sanoo kolme vuotta kauppaa pitänyt Eija Viklom.
Kunnan palkkalistoilla on 32 henkilöä. Joulukuun lopussa heidän määränsä puolittuu, kun kunta liittyy Mikkelin seudun sote-piiriin.
Neljä kymmenestä käy töissä Lappeenrannassa, Mikkelissä tai Ristiinassa. Myös suuremmat ostokset tehdään kunnan rajojen ulkopuolella.
Maisema
Mikkelintieltä kirkonkylälle käännyttäessä tie mukailee Kuolimo-järven rantaviivaa. Tien toisella puolella näkyy uudenoloisia rivitaloja. Ylellisyys, johon suuremmalla paikkakunnalla vain harvalla olisi varaa.
Rannalla komeilee Myllysillan tanssilava. Suomenniemen urheilijat ylläpitävät sitä talkoovoimin.
Tie kulkee kohti kirkkoa. Kunnantalon vieressä viljapelto kukoistaa keltaisena. Maalaismaiseman kruunaa punainen tupa ja sen pellon laidalla seisova lato. Kyläraitin varrella on kunnantalon lisäksi apteekki, pankki ja muuttama liike.
Keskustasta Mikkeliin päin sijaitseva Karkauksentie on valittu kauniin järvimaisemansa ja vuoristorataisen luonteensa vuoksi takavuosina Etelä-Karjalan kauneimmaksi maitotieksi.
Mihin ikinä meneekin, metsää on paljon. Paikoitellen se on satumaisen tiheää. Paikallisilla isännillä ei ilmeisesti ole pikkurahasta puutetta, sillä harvennushakkuut ovat harvassa.
Tunnelma
Helteessä kylpevän pikkupitäjän tunnelmaa leimaa seesteisyys. Linnut laulavat ja luonto kukoistaa ympärillä. Tuntuu, että aika pysähtyy.
Harvinaista herkkua ovat hetket, jolloin syvä hiljaisuus laskeutuu seudun ylle.
Härkin Tuvan kuistilla Heino Kuukka pistelee poskeensa pyttipannua hyvällä ruokahalulla. Hetken kuluttua Jussi Kokkola saapuu paikalle kahvikuppi kädessään. Viereisessä pöydässä istuva mies tepastelee kuppilaan paljain jaloin. Hän kiusoittelee toimittajan haastattelemia miehiä. Tunnelma on kuin suoraan cowboy-elokuvasta.
Miehet pohtivat sitä, mihin kesäasukkaat ovat kadonneet katukuvasta.
– Vielä viisi vuotta sitten kuppilassa istui väkeä kahteen asti yöllä. Nyt ovet sulkeutuvat jo kahdeksalta.
Myös Salessa on hiljaista. Joku ostaa muutaman oluen kuuman kesäpäivän virvokkeeksi.
Nähtävyys
Pensasaidan ympäröimästä puukirkosta tekee aivan erityisen se, että sinne mahtuisi yhdellä kertaa koko kunnan väki.
Vuonna 1886 rakennettu ristinmuotoinen kirkko viehättää kirkkovieraita ulkonäöllään. Lukuisien yksityiskohtien luoman vaikutelman kruunaavat kattoa koristavat paanut.
Sisältä valkoiseksi maalatut hirsiseinät henkivät vanhan ajan tunnelmaa. Saarnatuolin vieressä harmaa kamiina muistuttaa siitä, miten kirkkoa ennen lämmitettiin.
Kellotapulissa tulijaa tervehtii entisaikainen kirkkokansa. Vanhoista paanuista parikymmentä vuotta sitten veistetty taideteos muistuttaa ajasta, jolloin kansa saapui kuuleman Herran sanaa kellotapulin muodostaman portin läpi.
Tervan tuoksu, vanhat puiset kalusteet sekä ylähirsiin kirjatut merkinnät kirkon kunnostuksesta kuljettavat vieraan ajassa sata vuotta taakse päin.
Sunnuntaisin Kaija Ruhanen kipuaa kellotapulin kaikki 46 porrasta ylös soittamaan kirkonkelloja entisajan tyyliin, käsin.
Juttusarja esittelee Etelä-Karjalan pikkukuntia kesän aikana. Sarjan aiemmat osat ovat Rautjärvi, Taipalsaari, Luumäki, Savitaipale ja Parikkala.
Kuvateksti
Heli Blåfield
Suomenniemi ei juurikaan kärsi muuttotappioista. Useimmat ihmiset siirtyvät kirkon taakse nukkumaan ikuista unta. Hautausmaan porteista sisään astuttaessa aika pysähtyy. Vainajat lepäävät rauhassa kenenkään häiritsemättä. Hiljaisuuden rikkoo vain ruohonleikkurin pärinä. Suntio Kaija Ruhanen ajaa nurmikkoa.
Tiheät metsät tahdittavat Suomenniemen maisemaa.
Marja Martas viihtyy mökillä Suomenniemellä.
Mari Wihinen nauttii jäätelöä kuuman kesäpäivän kunniaksi.
Kunnanjohtaja esittelisi vierailleen kirkon ja kellotapulin.
Työhuoneen ikkunasta näen, kun ambulanssi menee ensin toiseen suuntaan ja vähän ajan päästä toiseen suuntaan. Silloin tiedän, että taas väkiluku väheni yhdellä Anne Ukkonen
Suomenniemi on kesällä parhaimmillaan
Mikä Suomenniemellä on parasta, kunnanjohtaja Anne Ukkonen?
– Kesä. Luonto, järvet ja vapaa-ajan asukkaat virkistävät.
Mikä eläin Suomenniemi olisi?
– Kärppä. Se on pieni ja ketterä. Olin myös soutamassa EtäKärppien joukkueessa Sulkavalla.
Millainen on perussuomenniemeläinen?
– Puhelias. Käsi on kaikilla pystyssä tervehtimään, ollaan tuttavallisia.
– Pinnan alla piilee ristiriita siitä, ollaanko savolaisia vai karjalaisia.
Kuvateksti
Heli Blåfield
Kunnanjohtaja Anne Ukkosen tehtävänkuvaan kuuluu paljon sellaista, mitä isommassa kunnassa ei olisi.