Categories
Artikkelit

Balettitapahtuman järjestely on melkoista piruettia

Rakkaus balettiin veti jo eläkkeellä olevan Eeva-Liisa Tarvaisen järjestelemään Balettigaalaa.

Lappeenranta. Matkailu- ja viestintätehtävistä jo eläköitynyt Eeva-Liisa Tarvainen organisoi viime viikonlopun balettigaalaa lähinnä talkoohengessä pienin korvauksin. Vaikka ahertajan mukaan takki ei ole aivan tyhjä, näyttää rutistus jälkensä juhlan jälkeen puhjenneena flunssana.

Tarvainen hyppäsi balettitapahtuman järjestelijäksi nyt toista kertaa. Intohimo aihepiiriin ja kokemus järjestelytyössä ajoivat naisen tekemään yhä enemmän.

– Työmäärään ja ajankäyttöön nähden enemmänkin symbolinen korvaus, hän kuvaa aherruksensa antia.

Palkitsevaa on myös, että lippuvarauksia ensi vuodelle on sadellut jo nyt.

Ensi vuoden tapahtuman järjestämiseen ei sentään ole täydellä vauhdilla ryhdytty.

– On hyvä antaa säteilyn laskeutua ja katsoa sitten faktat, hän arvioi järkevää lähestymistapaa.

Tarvainen ei ole vielä edes päättänyt, jatkaako puikoissa ensi vuonna.

Tapahtuman rattaita pyöritti neljän hengen ydinjoukko: taiteellinen johtaja Juhani Teräsvuori vaimoineen, Alina Kujansivu kaupungilta sekä Tarvainen. Läheinen työskentely ilman turhia hierarkioita ja järjestäytymisiä miellytti Tarvaista. Niin hommat rullaavat jouheimmin.

Ytimen ympärille kokonaisuus muodostui kaupungin viestintäosastosta ja markkinointiorganisaatioista. Väki riitti Tarvaisen mukaan varsin hyvin.

– Ei ole syytä paisutella mihinkään suuntaan, hän arvioi tulevia vuosia.

Ainoastaan sponsoreita ja niiden hankkijoita voisi olla enemmän.

Jähmeästä järjestäytymisestä vapaa tiimi ei organisoijan mielestä kaadu vaikkapa yhden sairasteluun. Kukin tietää toistensa puuhat, jolloin poissaolijaa olisi mahdollista paikata.

– Ei sota yhtä miestä tai naista kaipaa, muun muassa markkinoinnin, lippukoordinaation, tiedottamisen ja käsiohjelman kanssa rehkinyt Tarvainen toteaa.

Pitkän valmistelun jälkeen itse tapahtuma oli parissa päivässä ohi. Heti viikonlopun jälkeen puuhanaisen olo oli väsynyt mutta onnellinen.

Työnteon jäljet pilkahtivat lopulta oheisohjelmana vietetyllä Saimaan-risteilyllä.

– Kun juonsin, huomasin, etten jaksa monta sanaa kielillä vääntää. Oli pakko todeta, että olin itsekin väsynyt, Tarvainen köhii.

Onnen tunteet nousivat pintaan loppuun saatetusta tehtävästä, tyytyväisestä yleisöstä ja esityksistä, joista Tarvainen itsekin nautti kovin. Mieleen jäivät esimerkiksi Andrei Pisarevin hypyt Pariisin liekit -esityksessä.

– Ja Marian uni -baletti hauskuudessaan.

Mutta mikä saa ryhtymään moiseen rumbaan?

– Rakkaus taiteeseen ja baletin monipuoliseen maailmaan. Harvinaista herkkua on ilo tarjota.

Kuvateksti

Kai Skyttä

Eeva-Liisa Tarvainen kuvaa Balettigaalaa monipuoliseksi ja kiehtovaksi. -?Jotain sellaista, mitä ei esimerkiksi Helsingissä ole.

Kirjoittaja:
Helka Pylkkö