Hannu Ojala
Vuoksenniska on maisema amerikkalaisesta elokuvasta.
Down shiftaava pikkukaupunki yhden pääkadun ympärillä seuraa katseella, kuinka tulevaisuus ajaa satunnaisesti pysähdellen ohitse.
Tunnelma on kuin rokkifestareilla, jotka ovat päättyneet viikkoja sitten, mutta osa yleisöstä ei ymmärrä lähteä kotiinsa.
Asko Liirin käsissä soi Fender Stratocaster, kun divarissa ei ole asiakkaita. Vanha tavara on hänelle harrastus ja elämänmuoto.
Kadun varteen ei ole laitettu kulkijoiden stoppareiksi paikallisten asukkaiden taidokkaita käsitöitä.
Puutteen korvaavat seitsemän käytetyn tavaran kauppaa puolentoista kilometrin matkalla. Kokonaisuutta täydentää kristillisen yhdistyksen toimitila, josta jaetaan ilmaiseksi elintarvikkeita kerran viikossa.
Ostajille on tarjolla laaja kirjo menneitä vuosikymmeniä. Liiri tarjoaa harrastajille vinyyleinä historiaa 50-luvulta lähtien. Pekka Koskela ostaa ja myy kuolinpesien kalusteita ja tarve-esineitä, joissa näkyy 60-lukua ja vanhempiakin sisustamisen kulttuurikerrostumia.
Kierrätyskeskuksen huonekaluissa näkyy selvemmin pohjalainen maakuntakalustotyyli myöhemmiltä vuosikymmeniltä. Sari Luumi ja Vesa Väisänen kauppaavat luovutettuja huonekaluja pilkkahintaan, mutta kotiinkuljetus on ilmaista.
Toimintansa lopettaneiden vaatetusliikkeiden nimet näkyvät osin historian haamuina kiinteistöjen paraatisivuilla. Immolan Puku ja Turkis, Muodin Vuoksi, Muoti Moda, Niilo Salonen.
Jäljellä on Sirpa Savolaisen Sirpakka, mutta muuten naisten asusteet myydään pääkadulla käytettyinä neljällä kirpputorilla.
Simona Kuusitielle, Kaarina Mikkolalle, Lea Arposelle, Sirpa Pesoselle ja Vuokko Kokolle kirpputorien kolmannen sektorin maailma on samalla myös henkilökohtaisesti kolmatta elämänvaihetta.
Pesosen, Kokon ja Arposen mummokirppis on uusin tulokas. Se avattiin heinäkuussa entisen Maskun eli entisenentisen K-market Katrillin yhteen nurkkaan.
Vanhat rouvat haluavat päästä eroon vuosikymmenten aikana nurkkiin kertyneistä vaatteista.
Täällä myydään vain omaa, lasten ja lastenlasten tavaroita, Sirpa Pesonen sanoo.
Kaikki ovat kasvaneet ja varttuneet sellaisena aikana, jolloin tavaraa ei heitetty hukkaan. Kynnys oman kirppiksen perustamiseen ei ollut korkea. Myynti ei ole suurta, mutta siitäkin vain neljännes menee liiketilan vuokraan.
Jouluun mennessä tämä on ohi, sen jälkeen tähän voisi tulla joku toinen, Pesonen miettii.
Lea Arponen on tekee samalla vapaaehtoistyötä Kikka-Kirppiksessä, joka on tärkein varainhankintamuoto. Tuotoilla maksetaan nuorten miesten peli- ja tuomarimaksut.
Takavuosista tuotto on vähentynyt, mutta rahaakaan ei tarvita enää yhtä paljon, kun seura putosi kaukalopallon pääsarjasta.
Kikka joutui vaihtamaan toiminnan uusiin tiloihin, kun tavarataloketju Tokmanni sanoi irti vuokralaisensa naapurikiinteistöstä.
Ennen Kikkaa näissä nykyisissä tiloissa toimi lyhyen aikaa Maksi-Kirppis, joka on suomensukuisena paluumuuttajana Imatralle asettuneen mordvalaisen Simon Kuusitien yritys. Nyt Kuusitie on Urheiluliike Kisan tiloissa.
On parempi olla täällä kuin istua kotona. Ihmiset tulevat tänne juttelemaan ja katselemaan.
Kaarina Mikkolan kirpparin paikalla oli aikaisemmin hautaustoimisto. Toiminnan alkuvaiheessa se aiheutti pientä sekaannusta. Kysyttiin kirstuja, mutta Mikkolalla oli myynnissä vain naisten vaatteita.
Väärinkäsityksen syy selvisi vasta myöhemmin, ja hän pyysi kiinteistön omistajaa poistamaan vanhentuneen kyltin oven päältä.
Mikkola tulee kolmena päivänä viikossa Luumäeltä avaamaan kirppiksensä. Liikkeessä ei ole asiakkaiden myyntipöytiä. Hän myy omaa tavaraa ja ostaa hyvin harkiten ulkopuolisilta.
Rekissä roikkuu varmasti alueen ainoa aito Christian Diorin muotitalon jakku, mutta se on jo löydetty ja varattu.
Muiden tapaan hän kuvailee tyypillistä asiakastaan iäkkäämmäksi naiseksi. Moni haluaa vain katsella ja keskustella.
Vuoksenniskantien liikekiinteistöjen kirpputorien vuokrista kukaan ei puhu suoraan, mutta liikutaan halvan ja ilmaisen välillä. Lea Arponen sanoo kuulleensa juttuja, että omistajille riittää pelkkä kustannusten kuittaaminen.
Näkemystä vahvistaa Tokmanni-ketjun päätös sanoa irti kaikki vuokralaiset entisen E-liikkeen Centrum tavaratalon vuokralaiset. Siinä rytäkässä Kikkakin joutui hakemaan uudet tilat. Keskeisen kiinteistön tulevaisuudesta ei ole kerrottu sen enempää, mutta rakennuksen uskotaan odottelevan kylmillään purkutuomiota.
Viereisestä talosta ilmoitetaan vuokrattavaksi 240 neliön liiketilaa 980 euron kuukausivuokralla. Vapaata välittäjille ilmoitettua vuokrattavaa toimitilaa Vuoksenniskalla on tällä hetkellä jo 5 000 neliötä. Myytävää liiketilaa on lähes yhtä paljon. Alueella on tilaa yrittää.
Kauppiasyhdistyksen mielestä kaupunginosan arkea on näytelty jo pitkään väärällä käsikirjoituksella.
Pettymys on sakeutunut lähes katkeruudeksi, ja päämaaliksi on löytynyt Imatran kaupunki. Vuoksenniska on unohdettu, kun on kehitetty Mansikkalaa ja Imatran koskea.
Talousmaantieteen professori Heli Marjanen Turun yliopistosta pitää tärkeänä, että taajamissa säilytetään asukkaiden kannalta kriittiset kunnalliset palvelut. Jos taajamasta häviävät esimerkiksi terveysasema, apteekki ja kirjastokin, on taannuttava kierre valmis alkamaan.
Palvelujen säilyminenkään ei ole silti riittävä ehto elinvoimaisuudelle.
Kauppa hakeutuu taajamien keskustoihin ja kauemmaksi hyvien liikenneyhteyksien äärelle, Marjanen toteaa.
Kauppapaikkaa valittaessa ratkaisevaa on Marjasen mukaan asiakasvirrasta ja vuokrasta laskettava kontaktihinta.