Helka Pylkkö
Lappeenranta tunnetaan tervakaupunkina. Onpa terva tänä vuonna Linnoituksen yön pääteemojakin. Aiheeseen sukelletaan muun muassa valleilla esitettävissä näytelmissä.
-Lappeenranta on Lappeenranta tervan takia, sanoo Etelä-Karjalan museon amanuenssi Jukka Luoto.
Kaupunki kasvoi tervanmyynnin ympärille, eikä se olisi kehittynyt samaan malliin ilman tuota tahmaisen tuoksuvaa tököttiä.
Tervakauppa rantautui ensimmäisenä Etelä-Karjalaan. Vasta myöhemmin se siirtyi Pohjanmaalle ja Kainuuseen.
Ensimmäinen merkintä Lappeenrannassa pidetyistä markkinoista on vuodelta 1542. Oletetaan kuitenkin, että täällä on kokoonnuttu tekemään kauppaa jo aiemmin. Terva oli seudun myyntivaltti.
-Varmaan kaikkea mahdollista myytiin, mutta kyllä terva oli keskeinen, Luoto painottaa.
Kauppa käytiin rannassa Rapasaaren tienoilla sijainneilla laitureilla. Niiden läheisyydessä seistä jökötti sekä viipurilaisten että lappeenrantalaisten aittoja, joissa kauppatavaraa säilytettiin.
Laitureiden entisiltä sijoilta on löydetty liitupiippuja. Ne olivat kaupantekijäisiä, joita isännät saivat asiakkailtaan. Piiput tunnetaan hollantilaisina ja keskieurooppalaisina esineinä.
Terva päätyi Hollantiin ja muualle Keski-Eurooppaan. Sitä käytettiin pääasiassa laivojen suojaamiseen. Myös pursien köydet päällystettiin mustalla aineella.
Lappeenrannassa pidettiin kerran vuodessa isot monipäiväiset markkinat. Ne olivat vuoden kohokohta, jolloin väkeä riitti niin kaupungista kuin lähiseuduilta. Juhlahumussa saattoi syntyä jos jonkinmoista rauhattomuutta, kuten markkinoilla yleensä.
-Paloviinalla varmaan oli oma osuutensa asiassa, Luoto veikkaa.
Eripuraa oli myös kauppiaiden keskuudessa, kun Viipurin ja Lappeenrannan porvarit kinastelivat myyntioikeuksista.
Merkantilistinen järjestelmä keskitti kaupankäynnin tapulikaupunkeihin. Vaikka tapulikaupunki Viipuri olisi halunnut hallinnoida Lappeenrannan kauppaa, onnistuttiin tänne saamaan oma tervaräkäri samalla, kun Lappeenranta sai kaupunkioikeudet.
Tervaräkäri oli oman aikansa tärkeä virkamies. Hän varmisti, että tynnyreissä oli oikea määrä oikean laatuista ainetta. Tarkastettava oli myös, että tynnyreissä ylipäätään oli tervaa, eikä esimerkiksi vettä.
-Oli kaikenlaista filunkipeliä, joten tarvittiin virkamies valvomaan, Luoto selittää.
Tervatynnyrit myös tullattiin, ja kustakin olisi tullut maksaa veroa. Verotuksesta huolehtivat virkamiehet olivat kuitenkin lahjottavissa.
-Verotuksessa oli paljon epäkohtia. Kun antoi virkamiehelle kalakukon, hän ei välttämättä verottanut kaikkea, Luoto kertoo.
KUVATEKSTI
Arttu Muukkonen
Tervakauppaa käytiin Rapasaaren ympäristössä sijainneilla laitureilla. Nyt maisema on varsin toisen näköinen. -?Kun 1700-luvulla Venäjä sai Viipurin, kauppayhteydet sinne katkesivat, kertoo museoamanuenssi Jukka Luoto. Tervan valmistus ja myynti siirtyivät Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Savo ja Karjala siirtyivät kaskeamiseen, ja tervan tilalle arvotavaraksi tuli vilja.