Categories
Artikkelit

Mahtava bändi kruunaa Imatran Juice-näytelmän

Sari PullinenTeatteriOllaan ihmisiksi — Rock-kupletti Juice LeskisestäKäsikirjoitus ja ohjaus Saku Santeri HeinonenBändi: kapellimestari Lauri Kuo-sa, Aaretti Korpisalo, Pekka Seppänen, Pekka Ranta ja Hannu BlomqvistLavastus Mirva Mustonen, koreografia Mervi Märkälä, valosuunnittelu Jukka Parviainen, äänisuunnittelu Keijo Miettinen, puvut Marja LiukkonenRooleissa Aki Honkatukia, Marko Kurikka, Sirpa Teppola, Pekka Räty, Esko Keinänen, Ulla-Maija Järnstedt-Kauppinen, Timo Lehto, Mervi Märkälä, Heikki Pöyhiä ja Kari Kinnari.Ensi-ilta Teatteri Imatrassa lauantaina 29. lokakuuta kello 16.Rock-kupletiksi nimetty Teatteri Imatran Ollaan ihmisiksi alkaa näytelmänä ja päättyy pienimuotoiseen rokkikonserttiin. Näin ainakin ensi-illassa, kun yleisö ryhtyi näyttelijöiden yllytyksestä jammailemaan.Hieno ratkaisu oli nostaa koko esityksen keuhkot eli oma upea house-bändi lavasteissa korkealle ja näkyviin. Imatralla on tehty paljon musiikkinäytelmiä, mutta muusikot ovat enimmäkseen soittaneet harmillisesti näkymättömissä.Tunnelma ei ollut syyttä korkealla. Juice Leskisen elämästä rakennettu musiikkinäytelmä on onnistunut kokonaisuus — ja nimenomaan kokonaisuus.Pääosassa on itse musiikki á la Leskinen. Sitä esittävät useat näyttelijät. Nuori Juice Aki Honkatukia saa lauluunsa oikeaa juicemaisuutta, samoin kuin vanha Juicekin, Marko Kurikka.Mikko Alatalona loistaa Heikki Pöyhiä. Juicen äitiä esittävän Sirpa Teppolan monologi väsymisestä ja hänen laulunsa ovat tarinan herkkiä suvantoja. Myös Kari Kinnari lipereissään esittää yhden kappaleen, sen, missä pastori tukehtui öylättiin ja kohta jo kirstua höylättiin.Niin — kaikkihan me osaamme lähestulkoon kaikki Juicen sanoitukset ulkoa. Tätä alleviivataan turhaan näytelmän lopussa, jossa retkiporukka kokoontuu nuotion ääreen ja sitten lauletaan Juicea. Komea lopetus olisi ollut se, jossa Juice sairaalapaidassaan sanoo, mitä ammattitaito on: napata laulusta kiinni ja kuristaa se kuoliaaksi.Se, että lauluja esittävät useat henkilöt, saa näytelmän hengittämään. Yleisölle ei siis tarjoilla liiankin tuttujen Juicen biisien kavalkadia. Kiitos siitä, ettei puhki kulunutta Syksyn säveltä kuultu.Mirva Mustosen lavastus on selkeä ja toimiva, rohkean romuluinen. Lavastusta täydensivät Jukka Parviaisen suunnittelemat valot. Ennen väliaikaa tarina kantaa sellaisenaan, kuvauksena perheestä, jossa kasvaa muuan Pauli Matti Juhani. Perheeseen kuuluvat rivosuinen mummo, paljon menetyksiä kokenut äiti, hummaava isä sekä vielä äidin isä. Heillä on poika, joka ahmii kirjoja. Aloitti Tuntemattomasta sotilaasta ja jatkoi lukaisemalla Kiven koko tuotannon.Väliajan jälkeen kertomusta kantaa yhä enemmän tieto siitä, että tästä pojasta kasvoi suomalaisten puolesta puhuja. Niin kuin Juice elämänsä dead linen lähestyessä itse sanoo: kun tämä kansa ei oikein osaa puhua, hän käytti kieltä sen puolesta.Eikä se oivaltava kielenkäyttö päättynyt silloinkaan, kun hän jo istui huonokuntoisena sairaalassa. Oksennusastian pohjaan syntyi runo pääskystä, joka myös mielellään istuskelisi, jos sillä olisi perse.Paitsi kotimaisia kertojia myös rääväsuista mummoa on kiittäminen Leskisen elävästä kielestä. Kyllä Leskinen näytelmänsä ansaitsee. Ollaan ihmisiksi on ohjaaja Heinosen mukaan rockista kertovan näytelmätrilogian kolmas osa. Aiemmissa osissa kerrottiin Baddingin ja Elviksen tarinat. KUVATEKSTISaku Santeri HeinonenMervi Märkälä esittää nuorta tyttöä ja Aki Honkatukia nuorta Juice Leskistä Teatteri Imatran musiikkinäytelmässä Ollaan ihmisiksi.