Matti Saarela
Lappeenranta. Marjatta Linna tuli Lappeenrantaan näyttelijäksi suoraan koulunpenkiltä, ja tänne hän jäi. Lauantaina Kultalammen ensi-illassa Linna juhlii 40-vuotista taiteilijanuraansa.
-Kun valmistuin Teatterikorkeakoulusta, Lauri Väärä kiinnitti minut tänne, Linna kertoo.
Jääminen pysyvästi Lappeenrantaan ei ole ollut Helsingissä lapsuutensa ja nuoruutensa eläneelle näyttelijälle ainoa vaihtoehto. Hän myöntää, että jossain vaiheessa perheen muutto muualle oli vakavassa harkinnassa.
-Minä olen viihtynyt täällä. Minun lapseni ovat syntyneet täällä. Lappeenranta on minun kaupunkini.
Pitkään taiteilijanuraan mahtuu monta kohokohtaa. Esimerkiksi ylistetty Huojuva talo on yhä yksi Lappeenrannan kaupunginteatterin pysyvistä maamerkeistä.
-Se oli todella kokemus.
Erityisesti Linnan mieleen on jäänyt Tuula-Liina Variksen näytelmä Astia joka täyttyi. Tuon näytelmän aikana näyttelijöiden ja yleisön välinen vuorovaikutus kasvoi aivan poikkeuksellisen voimakkaaksi.
-Ihan kuin yleisö olisi kannatellut minua käsillään, Linna kuvaa tuota tunnetta.
-Muistan varsinkin yhden naisen, joka esityksen alussa istui eturivin penkillä takakenossa selkänojaan nojaten. Näin miten hän esityksen edetessä nojautui yhä enemmän eteenpäin kuin kuullakseen paremmin. Esityksen loppuessa hän itki vuolaasti.
-Haluan tehdä juttuja, jotka koskettavat ihmistä täältä, Linna sanoo ja koskettaa kädellään sydänalaansa.
Teatteri on yhteisön taidetta, ja Lappeenrannan kaupunginteatteri taidetta tekee yhteisö, jossa on henki päällä. Linna täyttää sunnuntaina 63 vuotta, mutta eläkkeelle hän ei vielä aio jäädä.
-Minulle henkilökohtaisesti hirveän voimakas kokemus oli Leningradin kohtalosinfonia. Sitä oli todella rankka tehdä, mutta se oli samalla hyvin puhdistava kokemus.
Leningradin kohtalosinfonian ohjannut Juha Luukkonen tunnetaan hyvin vaativana ohjaajana. Linnan mukaan kaiken pitää mennä esityksessä kohdalleen päänkääntöä myöten.
Luukkosella ja kaikilla muillakin taloon viime vuosina tulleilla nuorilla on Linnan mukaan ollut sama hyve.
-Ihanaa näissä nuorissa on se, miten he suhtautuvat meihin vanhoihin työntekijöihin. Sitä ei ilmaista mitenkään suoraan, mutta sen arvostuksen ja kunnioituksen jotenkin aistii.
-Minä koen tämän talon hyvin innostavana paikkana. Me teemme yhdessä ja kukin oman päämme sisällä sellaisia matkoja, kun etsimme uudelle esitykselle tyylilajia harjoitteiden avulla. Sellainen puhdistaa ja virkistää mieltä.
-Kun teimme Dogvillea, tämän matkan varrella tapahtui paljon hyvin erilaisia asioita. Lopputuloksesta tuli hirveän jännä. Teatteri on tullut takaisin teatteriin. Olen sitä mieltä.
Kultalammen ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterin Jukola-salissa lauantaina 29.10. kello 19.
KUVATEKSTI
Marleena Liikkanen
Marjatta Linna juhlii lauantain ensi-illassa 40 vuotta kestänyttä taiteilijanuraansa. Eläkkeelle Linna ei vielä aio lähteä. Hän haluaa jatkaa kaupunginteatterin työyhteisön yhteistä matkaa.