Matti Saarela
Luumäki. Kertomus sodassa kadonneen hevosen etsinnästä löytyi lapsuudenkodin vanhasta piirongista.
-Rupesin tutkimaan vanhaa piironkia, josta löytyi kirjeitä. Löysin niistä tarinan, jonka kirjoitin ensin kyläkirjaa varten. Kilpailua varten muutin tarinan todellisten henkilöiden nimet keksityiksi nimiksi. Sedästäni Taavi Suoanttilasta tuli kirjassa Tauno Anttila, Suoanttila kertoo.
Suoanttilan tositarinassa Tauno Anttila saa heti sodan päättymisen jälkeen Suojeluskuntien piiriesikunnasta kirjeen, jossa kerrotaan miehen sotaan otetun hevosen kuolleen ja tarjotaan 10 000 markan korvausta hevosen menetyksestä. Luvattu korvaus oli vain noin puolet hyvän työhevosen todellisesta arvosta.
Anttila epäilee, että piiriesikunnassa joku on tehnyt virheen, koska hänen ystävänsä oli nähnyt hevosen elossa vielä sodan jälkeen. Tästä lähtötilanteesta tarina etenee kuin salapoliisikertomus ikään.
Tarinan loppua ei sovi tässä paljastaa, koska kysymyksessä on jännityskertomus. Tarina kertoo joka tapauksessa suomalaisen isäntämiehen sisusta ja hevosen viisaudesta. Mukana tarinassa on myös suuria tunteita molemmin puolin, tunteita, joita sanat syvä kiintymys kuvaavat paremmin kuin hyvin.
-Setä oli vakuuttunut, että joku oli yrittänyt kähveltää Sakun, kun se oli niin komea ja hyvä hevonen. Mikään ihme ei olisi tietenkään sekään, että sota-aikana sattui sekaannuksia.
Mukana tarinassa on tietenkin onnellisia sattumuksia, koska kaikki päättyi lopulta hyvin.
Hevosesta ilmoittanut kapteeni ja Suoanttilan setä tutustuivat ennen sotaa, kun kapteenin yksikkö oli Luumäellä tekemässä linnoitustöitä. Miesten välisestä luottamuksesta kertoo jotakin se, että kapteeni sai myös ratsastaa Sakulla. Hän oli todellinen hevosmies, jonka kanssa myös hevonen ystävystyi.
Erottamattomat on julkaistu Maahenki-kustantamon antologiassa Hevosvoimat. Kirsti Mannisen kirjoituskilpailun tuottamasta aineistosta toimittama kirja julkaistiin viime viikolla.
Suoanttilan teksti palkittiin kilpailussa jaetulla kolmannella palkinnolla tosipohjaisten kertomusten sarjassa.
Tositarinoiden kirjoittaminen on Suoanttilalle tuttua puuhaa. Hän toimi yli 20 vuotta Luumäki Lehden kustantajana ja päätoimittajana.
-Äiti oli maatalon emäntä ja aina kiinni siinä työssä. Paikallislehden toimittaminen oli ihan samanlaista, vaikka lehmiä ei ollut.
Paikallislehden päätoimittajalla ei ollut työaikaa, tekemistä riitti viikon jokaiselle päivälle.
Suoanttila myi lehtensä vuonna 1997. Sen jälkeen hän on kirjoittanut muun muassa Luumäen paikallishistoriasta kertovia juttuja ja Luumäelle sijoitettuja näytelmiä.
Suoanttilan on aktiivisesti mukana Luumäen kunnallispolitiikassa. Hän on keskustalainen kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen puheenjohtaja.
Hän tyytyy hymyilemään, kun kysyn, onko esikoisromaanin käsikirjoitus jo piironginlaatikossa odottamassa kustantajaa.
Kyläkirjan kirjoittaminen näyttää Suoanttilan mukaan ikuisuusprojektilta. Luumäen lotista kertova Isänmaan tyttäret ja paikallista elämänmenoa kuvaava näytelmä Marttilan kylän markkinat saavat ehkä jatkoa.
-Onhan niitä kaikenlaisia tekeillä. Nuo luottamustoimet vähän häiritsee kirjoittamista, Suoanttila vastaa kysymykseen tekeillä olevista töistä.
KUVATEKSTI
Marleena Liikkanen
Erottamattomien tarinan Hilkka Suoanttila löysi vanhasta piirongista. Suoanttilan setä Taavi Suoanttila pääsi kadonneen hevosen jäljille ystäviensä ja ahkeran kirjeenvaihdon avulla.
Hilkka Suoanttila
Syntynyt vuonna 1949
Filosofian maisteri
Kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen puheenjohtaja (kesk.) Luumäki Lehden päätoimittaja 1976-97