Virkapuvut roihusivat Konnulla

Vankilan jäähyväishetki nosti tunteet pintaan. Konnunsuon hengelle povattiin kuolemaa.

Seija Hackman

JOUTSENO. Tulenlieskat lyövät korkealle keskellä pimeää, lumetonta talvipäivää.

Näky ei ole mikään virvatuli, vaikka melkein asumattomalla alueella, lähellä maan- ja vedenpintaa ollaankin.

Ollaan Konnunsuolla, vankilan pääovella, ja vankilan virkamiehet siinä polttavat tynnyrissä virkapukujaan.

Itkut on melkein itketty, ja pari kolme vuotta vienyt vankilan alasajo on viimeistä sinettiä vaille: kello 16 vankilan kiinteistöt siirtyvät uudelle omistajalle Royal Houselle ja sen vuokralaisille.

Viimeiseksi päiväksi työntekijät kokoontuivat työpaikalleen viimeiseen sururituaaliin: grillaamaan porukalla makkaraa, juomaan olutta ja – polttamaan pukuja.

Seura oli Konnunsuon tyhjiä kiinteistöjä viimeksi vartioineelle Vesa Venäläiselle tervetullutta. Alkuun hommaa riitti lennätellessä turisteja pois alueelta, mutta sitten rauhoittui.

-Outoa on ollut yksin täällä öitä viettää, yökin oli jotenkin pidempi, Venäläinen myöntää.

Yhdessä olo, yhteisö, porukkahenki. Ne toistuvat jokaisen paikalle saapuneen puheissa.

Minna Kailamo keikkuu viimeistä kertaa valvomon toimistotuolilla ja on yhä kiukkuinen. Hän ehti olla Konnulla vain viisi vuotta.

-Ei vankilaan sinänsä tule ikävä, mutta työkavereita tulee, Kailamo sanoo.

-Huikeeta tää porukka on. Siinä, miten se puhalsi yhteen hiileen. Täällä on oikeasti tuettu työkaveria. En varmaan ikinä tule kokemaan samaa, huokaa Marko Hyrkkäinen, 33 vuotta kakkua takana.

Väki vaeltaa makkaroineen porukasta toiseen. Monilla on yllään oranssi Konnu Jail -paita. Puoli tuntia, ja sitten se on menoa.

Paikalla on rovasti Matti J. Kuronen, joka 60-luvulla oli vankilassa sekä kesävartijana että pappina.

-Konnunsuon henki se on joka nyt kuolee. Koko kylän henki, hän puuskahtaa.

-93-vuotinen historia loppuu tähän. Ne, jotka täällä nyt aloittavat, aloittavat jotain muuta, vankilan viimeinen johtaja Lea Lehtonen sanoo vaisusti.

Mutta mistä se henki oikein kumpusi? Kuronen ylistää Lea Lehtosta, ja vaatii tämän kuvaa kanteen, jos joskus kirjoitetaan kirja naisjohtamisesta.

Mutta on takana muutakin.

-Kun vankila rakennettiin, se oli kaukana kaikesta. Silti ihmiset kävivät viihtymään pimeyden ja suon keskellä ja toivat perheensäkin, pohtii Pertti Vuori, joka kirjoittaa juuri historiikkia Konnunsuon yhteisöstä.

-Maalaisvankila on maalaisvankila. Väki on sitoutunutta, sanoo Antti Sievolakin, pääluottamusmies.

Kaikki uskovat, että maalla vanki paranee paremmin kuin Kehä III:n sisällä. Kun Konnulla vielä oli karjaa, paatuneenkin konnan saattoi tavata paapomasta vasikoita.

Kukaan ei näe vankilan lakkautusprosessista seuranneen mitään hyvää.

Kamerat räpsyvät. Sievola hypistelee avainnippua. Vesa Venäläiselle tarjotaan tuolia.

-Ei tarvi enää. Nyt loppui istuminen! Venäläinen vastaa.

Nyt mennään jo yliajalla. Väki valuu pihalle, jossa tuli yhä roihuaa. Lea Lehtonen sulkee oven ja asettaa harjan nojalleen sitä vasten.

-Vaiennut vaikerrus on vankilan, Kuronen sanoo.

-Tää on ihan perseestä! Lehtonen manaa.

Vielä jokunen päättäjiä kiroava repliikki, sitten kiitokset ja toivotukset sekä väistämättömät kyyneleet. Vesa Venäläinen lähtee mökilleen.

KUVATEKSTI

Inka Nordlund

Vesa Venäläinen oli yksi viimeisistä vankilaa vartioineista työntekijöistä. -?Kun ovi menee kiinni, se on sitten uuden alku. Pilkille ei voi mennä, mutta jos mökille, hän suunnitteli illan jatko-ohjelmaa.

Vankilassa työskenteli ennen alasajoa yli 150 ihmistä. Osa virkapuvuista roihusi savuna ilmaan vankilan viimeisenä päivänä.

Ovi on kiinni, makkarabaari on vielä auki.

Päivystykset on päivystetty.

Konnunsuon vankila

Perustettu 1918, rakennukset 1920-30-luvuilta.

Noin 200 vankipaikkaa.

31.10. 2008 vankeinhoidon tulevaisuutta pohtinut työryhmä ehdotti Konnunsuon lakkautusta.

21.1. 2009 hallitus päätti lähetystöistä ja protesteista huolimatta lakkauttaa Konnunsuon vankilan vuoteen 2012 mennessä.

2010 marraskuussa Royal House Oy osti kiinteistöt valtionyhtiö Senaatti-kiinteistöiltä.

2011 marraskuussa varmistui Joutsenon vastaanottokeskuksen siirtyminen Konnunsuolle.

Kirjoittaja:
Seija Hackman