Saimaa on lajissaan Suomen suurin kaunotar, pinta-alaltaan 4 377 neliökilometriä. Siinä on 13 710 saarta ja luotoa, ja sen rannoilla 396 satamaa tai paikkaa, mihin veneensä kiinnittää.
Taipalsaarelainen Mikko Nikkinen on nähnyt Saimaan myös silloin, kun se äityy hirviöksi. Tutuilla verkkokalastuspaikoilla Pien-Saimaan Riutanselällä yli 30 asteen pakkasessa voi aistia järven vihamielisyyden. Myös Tapaninpäivän myrskyssä Sarviniemessä sukellellessa valokuvaaminen oli haastavaa.
Riutanselän verkoilla Nikkinen mietti, kuinka siirtäisi luontosuhdettaan omille lapsilleen. Syntyi kuvateos Suuri Saimaa.
Nuorempana Nikkinen vietti yli kymmenen vuotta maailmalla seikkaillen. Nyt se melkein harmittaa häntä:
Miten olen voinut tehdä sen virheen, että olin niin kaukana, kun täällä lähellä on niin paljon! Mutta toisaalta se antoi näkökulmaa.
Sillä näkemyksellä hän voi nyt sanoa, että Saimaata voi verrata maailman huikeimpiin vuoristoihin, jäätiköihin, aavikoihin ja erämaihin. Silti sinne lähdetään usein heppoisin varustein ja taidoin.
Moni on kysynyt minulta, kuinka Kilimanjarolle kannattaa varustautua, mutta kukaan ei kysy Saimaasta samaa. Siellä on kuitenkin omat vaaransa ja riskinsä, Nikkinen huomauttaa.
Saimaata hän kuvaa hillittömän vaihtelevaksi. Aloitteellinen tutkija saa siltä paljon. Mount Everestin voi nähdä sopivasta paikasta kerralla kokonaan, Saimaata ei.
Nähdäkseen Saimaan pitää aina tehdä vähän jotakin: snorklata, hiihtää tai purjehtia.
Kirja kertoo Nikkisen sanoin ja kuvin saimaalaisista eli heistä, jotka hakevat Saimaalta virkistystä tai toimeentuloa. Heitä on paljon. Esimerkiksi monelle yrittäjälle Saimaa on ykköshenkireikä.
Monet tuntevat Saimaasta vain oman mökkirantansa. Mutta järvi on järkyttävän iso, se vaan jatkuu ja jatkuu.
Hänestä Saimaan alueen matkailu on nousussa.
Luontomatkailun tämänhetkiset polttopisteet kuten vaikka Serengeti Tansaniassa ovat vaikeasti tavoitettavia. Moni matkustaa Saimaalle päästäkseen keskelle ei-mitään. Esimerkiksi venäläiset nauttivat täällä väljyydestä, sienestyksestä ja kalastuksesta.
Nikkiseltä meni kirjan tekemiseen neljä vuotta. 3 650 kappaleen painos on lähtenyt myymään hyvin.
Kirja on ylistys paitsi Saimaalle myös ulkoilmaelämälle. Eikä Saimaasta voi kertoa kertomatta norpan ja lohen suojelusta sekä Pien-Saimaan, jota levä runtelee.
Jotain pitäisi tehdä. Toivottavasti ainakin keskustelu viriää, Nikkinen toivoo.
Hän ei väitä tuntevansa Suomen suurinta järveä kuin omia taskujaan, mutta tuntee sen omalla tavallaan. Silti yhä vielä hän lähtee sinne aina yhtä innokkaana.
Toivon, etten unohda järven voimaa. Että laittaisin joka kerta veneen kunnolla kiinni myrskyn varalta.
Kuvateksti
Mikko Nikkinen/Storymakers
Mika Strandén
Puumalassa Saimaan vesi on kristallinkirkasta.
Vaikka on kulkenut Saimaalla koko ikänsä, Mikko Nikkinen ei vieläkään sano tuntevansa valtavaa järveä kuin omia taskujaan.
Taipalsaaren Konstussa Pien-Saimaan ongelmat voi nähdä omin silmin.
Urho Nikkinen tutkii kesäistä Saimaata pintaa syvemmältä.
Monet tuntevat Saimaasta vain oman mökkirantansa. Mutta järvi on järkyttävän iso, se vaan jatkuu ja jatkuu.
Mikko Nikkinen
Mikko Nikkinen
Syntynyt Lappeenrannassa 1972.
Asuu Taipalsaarella.
Yrittäjä, oma valokuvauspalveluyritys Storymakers Lappeenrannassa.
Perhe: vaimo ja kaksi poikaa.
Saimaalla ja luonnossa oleminen on tiivis osa elämää.
Saimaata
parhaimmillaan
1. Puumalan Katosselkä. Päivän venematka Lappeenrannasta. Rakentamaton, jylhä, kallioinen, erämaamainen.
2. Lietveden sillalta näkee edellisen kaltaista maisemaa autolla. Puumalan ja Anttolan rajalla.
3. Kyläniemen eteläpuoliset Myhkiö-saaret Vitsainselällä. Pääsee veneellä. Kahden saaren välissä mukulakiviriutta. Etelämaalainen autiosaaritunnelma.
4. Kattelussaaren hiekkarannat Päihänniemessä. Pääsee autolla tai veneellä. Lyhyt matka Lappeenrannasta.
5. Taipalsaaren Riutanselkä, parasta Pien-Saimaata. Haikkaanlahden kyläyhdistyksen luontopolku ja laavu. Pääsee polkupyörällä tai kävellen. Opastus TaipalsaariSavitaipale-tien varresta Telkkälän kaivoksen risteyksestä.