Categories
Artikkelit

Elämä on riemastuttavaa

Sari Pullinen”Mittaamaton kärsivällisyys tekee heistä kallioita”. Tämän nimen lappeenrantalainen Mirja Riikonen antoi eräälle maalaukselleen tutustuttuaan intialaisiin naisiin.Tuottelias taiteilija on maalannut tauluja myös itsensä lempeästä hyväksymisestä, suuremmista voimista, ahneudesta ja sydämen uudesta kielestä. Sielusta ja hengestä kertovat aiheet ovat saaneet usein pyöreän tai ovaalin muodon, joka on hahmoteltu pehmein värein. Maalauksia on esillä Lappeenrannassa Lauritsalan kartanon kesäkahvilassa 26. elokuuta asti.Riikonen aloitti taideopinnot Imatralla ja Helsingissä aikuisiällä, 53-vuotiaana. Joku saattoi katsoa sitä vähän oudoksuen, mutta hän on aina tehnyt niin kuin on itse tuntenut hyväksi tehdä.Into oppia uutta on vienyt hänet myöhemmin Meksikoon, Egyptiin, Intiaan, Japaniin ja Italiaan. Riikonen on niin kiinnostunut elämästä, että hän ei edelleenkään ole hellittänyt opiskelemasta uusia asioita. Teoksissaan hän sanoo sen, mitä ei ehkä voi sanoin kuvailla tai mitä on vaikea sanoa toiselle suoraan. Vaikka sen, että kaikkien pitäisi ymmärtää olla solidaarisia lähimmäistä kohtaan, ja ettei mikään ole yksioikoista.— Kun avaa lehden aamulla, maailmanmeno on usein suuri pettymys, Riikonen huokaa.Kahdeksanlapsisen perheen esikoinen syntyi Käkisalmessa vuonna 1934. Viisivuotiaana hän joutui evakoksi Pohjanmaalle.— Kaikki kokemuksethan ovat meille rikkaus. Elämä vaan menee eteenpäin ja muovaa meitä. Mitä enemmän saa turpiinsa, sitä enemmän kehittyy, Riikonen sanoo ja hymyilee valoisasti. 17-vuotiaana hän muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot kauppakoulussa.— Tuttu rouva otti minut siipiensä suojaan. Minähän olin tollo karjalaistyttö, Riikonen nauraa.Ansiotyönsä hän teki tilitoimistoissa. Mentyään naimisiin ja muutettuaan Lappeenrantaan hänellä oli omakin tilitoimisto. Oma firma antoi oman vapauden, jolloin aikaa jäi taiteen tekemiselle.Vaikka maailma vaikuttaa Riikosesta toisaalta aika kauhealta, hyvääkin on paljon: ei esimerkiksi tarvitse nähdä nälkää. Riikonen muistaa yhä opiskeluaikojensa menun — päivittäisen keiton ja äidin lähettämän hapanleivän, jonka piti riittää viikoksi.— Suomalaiset ovat voittaneet suuria vaikeuksia. Nyt pyyhkii hyvin, mutta kun jokainen haluaa miljonääriksi, silloin polkee toiset jalkoihinsa.— Mihin se lähimmäisenrakkaus on hävinnyt, mikä oli ennen? Leipää vietiin sille, jolla ei sitä ollut. Sota-aika opetti ihmistä, mutta ne opetukset ovat unohtuneet, Riikonen miettii.— Mutta kaiken kaikkiaan elämä on riemastuttava juttu!KUVATEKSTIMarleena LiikkanenVuodet ovat tuoneet Mirja Riikosen maalauksiin värivarmuutta. — Uskon, että jokaisella on oma kohtalo, jota kohti hän kulkee. Ja suurempia voimia on olemassa.

Sari Pullinen

Kirjoittaja: