Categories
Artikkelit

Kahvikioskin ja maatilan uusi emäntä

(Lähikuvassa)

Moni asia on muuttunut tänä vuonna lappeenrantalaisen Tarja Kiianen-Junnikkalan elämässä. Tammikuussa hän aloitti torilla lihapiirakkakojun yrittäjänä. Huhtikuussa Kiianen-Junnikkalan vanhempien maatila siirtyi tyttärelle ja hänen miehelleen.

Yrittäjähenkisyys kannusti 38-vuotiasta naista jättämään palkkatyön kaupungilla.

— Yrittäjyys on kiehtonut minua aina. Olen nähnyt sitä pienestä pitäen, meidän suvussa on paljon yrittäjiä.

Piirakkakojun arki on tuoreelle yrittäjälle tuttua. Kiianen-Junnikkala on auttanut pitkän aikaa satunnaisesti kummitätinsä Ritva Lohkon kioskilla. Kolmenkymmenen vuoden yrittäjyyden jälkeen Lohko tarjosi kioskia hänelle.

— Pienen mietinnän jälkeen päätin jatkaa hänen jalanjäljillään. Jos en olisi lähtenyt, jälkikäteen olisi harmittanut.

Kummitäti pysyi kioskin työntekijänä, mistä on ollut Kiianen-Junnikkalan mukaan iso apu: neuvoja ja apua on saanut.

Torille yrittäjä lähtee aina mielellään. Työtoverit ja asiakkaat ovat työn parhaita puolia.

— Torielämään kuuluu ihmisten kanssa juttelua. Täällä näkee iloisia ihmisiä.

Vastapainoa päätyölle tarjoaa viipurinrinkeleiden leipominen ja markkinoilla myynti. Viljatila ja rinkelileipomo siirtyivät keväällä Kiianen-Junnikkalalle ja hänen miehelleen sukupolvenvaihdoksen myötä.

Viljatilan jatkaminen Piutulan kylässä oli pariskunnalle itsestäänselvyys. Samalla pari aloitti myös sikalan pidon.

— Lapsesta saakka olen maatilalla ollut ja nähnyt työtä. Lapsille maaseutu on mahdottoman hyvä paikka kasvaa.

EU-tukiasiat yllättivät uudet maanviljelijät.

— Työ ei ole uutta, mutta kaikki paperisota mitä käydään läpi on.

Ennen sukupolvenvaihdosta pariskunta kävi vuoden pituisen viljelijän starttikoulun pääasiassa etäopiskeluna. Vanhempien koti on aivan nuoren parin vieressä, joten apu on lähellä.

Yrittäjän päivät venyvät usein pitkiksi. Aiemmin Kiianen-Junnikkala on työskennellyt lähihoitajana ja lastenhoitajana kaupungilla.

Enää työpäivä ei lopu, kun kello lyö tietyn tunnin.

— Olen melkein päivittäin töissä. Lomia ei paljon pidellä, ne jäävät tulevaisuuteen, Kiianen-Junnikkala naurahtaa.

— Työ on niin antoisaa, että se jo kantaa.

Hän suunnittelee lomailevansa talvella, kun maatalon työt hellittävät ja Kauppatori hiljenee.

Illalla yrittäjän elämän täyttävät 5- ja 8-vuotiaat pojat sekä koira.

— Pojat ovat paljon mukana maatilan töissä. He ovat hyvin innoissaan.

Kirjoittaja:
Emilia Lavonen