Kuukausi: heinäkuu 2012

Maalaukset lappeenrantalaisissa lyhtypylväissä piristävät ohikulkijaa, vaikka ne ovatkin päätyneet tolppiin luvatta.

Kolme viikkoa sitten koottu Teatteri Willmanstrand vie esityksensä useaan eri paikkaan Lappeenrannassa.

Venäjän WTO-jäsenyys lisää puuntuontia Venäjältä. Etelä-Karjalan paperitehtaiden kilpailuasema paranee.

Dome Karukosken lyhytelokuva kertoo naisten tarinoita valtatie 13:n varrelta. Elokuvan kuvaustahti on hektinen.

Tekojäälle haetaan valtionapua

Ruokolahtelaisen valkosipulitilan isäntä suunnittelee prototyyppiä valkosipulinistutus- koneesta. Ensi vuonna on tarvetta kausityöläisille.

Iiro-Matti NieminenLappeenrantalainen Miika Vormisto uskoo, että omat kokemukset ovat auttaneet häntä työssään lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Hän itse kävi parikymppisenä läpi keskivaikean masennuksen.-Murrosikä jäi ehkä jotenkin kokematta ja tuli vasta jälkijunassa, Vormisto sanoo.Kolmen vuoden ajan hän kävi mielenterveystoimistossa keskustelemassa lapsuudesta ja nuoruudesta. Sen jälkeen oli vahva pohja ponnistaa eteenpäin.Vormisto on toiminut pitkään lasten ja nuorten parissa muun muassa perhekodin ohjaajana. Hänen kohtaamiensa nuorten ongelmista masennus on keveimmästä päästä.Yksi keskustelu ei ratkaise ongelmia, vaan auttajan työ kestää vuosia.-Työtä tehdään oman persoonan kautta, ja jälki näkyy vasta pitkän ajan kuluttua.Yhtä ensimmäisistä auttamistaan nuorista Vormisto tapaa edelleen viikottain yhteisen harrastuksen parissa. Ajoittain kaupungilla tulee vastaan entisiä ohjattavia, jotka ovat nyt jo aikuisia.Työssä ei voi pitää roolia yllä. Nuoret huomaavat nopeasti, onko ihminen aito.-Jos ei ole, he vetävät liinat kiinni välittömästi.Nykyisin Vormisto ohjaa tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin alueella. Hän etsii vaikeissa elämäntilanteissa eläville lapsille ja nuorille tukihenkilöitä, joiden kanssa he voivat viettää aikaa kerran tai kaksi kuukaudessa.-Vaikka yhteiskunta on muuttunut suorituskeskeisemmäksi, on hienoa huomata, että on edelleen ihmisiä, joilla on vilpitön ilo auttaa.Toiminta perustuu sekä auttajien että autettavien vapaaehtoisuuteen. Tuettavia lapsia ja nuoria on tällä hetkellä noin 90.Vormisto sanoo, että jokaisella nuorella on omanlaisensa tausta, jota pitää pyrkiä ymmärtämään ja kunnioittamaan. Moittimaan ja arvostelemaan ei kannata ryhtyä.Hän ei halua suoraan neuvoa, mitä pitäisi tehdä, koska jokainen tekee omat ratkaisunsa.-Mieluummin kuuntelen kuin tyrkytän itseäni. Haluan olla läsnä ja antaa toiselle ajan. Monesti se riittää.Keskustelujen aikana käydään läpi niin myönteisiä kuin kielteisiäkin tunteita. Auttaja ei saa pelätä, että hänestä itsestäänkin tuntuu välillä pahalta.-Vaikka olisi vaikeitakin asioita käsiteltävänä, niin elämä kuitenkin kantaa. Ei ole sellaista tilannetta, etteikö jotenkin voisi löytää polkua eteenpäin.KUVATEKSTIInka NordlundMiika Vormisto meni kihloihin vaimonsa Tiinan kanssa Linnoituksessa sijaitsevan puun juurella ystävänpäivänä 1993. Vormiston vetämään Eksoten tukihenkilötoimintaan kaivataan lisää vapaaehtoisia auttajia. Pulaa on erityisesti miespuolisista tukihenkilöistä.

Imatralla on potentiaalia sanovat kiinteistösijoittajat. Taustalla vaikuttavat kasvava matkailu ja uusittu Kuutostie.

Timo LaitakariMarja-Liisa Yildirim jatkaa Muoti-Marisan pitämistä vielä seuraavat 20 vuotta. Näin hän on luvannut asiakkaille.-Vaikka olenkin näin vanha, hän nauraa päälle ja arvelee, ettei ole eläkkeelle jäävää tyyppiä.-Jos jään kotiin, minut voi saman tien roudata krematorioon.Reiluihin kokoihin erikoistunut naistenvaateliike on palvellut muotiasioissa Lappeenrannan keskustassa jo yli 20 vuotta.Yildirim pitää tärkeänä, että kauniita vaatteita löytyy myös niille naisille, jotka eivät ole missin mitoissa.-Minä tykkään tästä työstä. Liikkeessä käy kivoja ihmisiä. Olen aina iloinen, kun asiakkaalle löydetään sellaiset vaatteet, että hän voi katsella itseään tyytyväisenä peilistä.Imatran Sienimäellä asuva Yildirim on elämässään tehnyt paljon töitä. Pisimmän putken hän teki Raha-automaattiyhdistyksellä. Imatran Valtionhotellin rulettipöydästä 70-luvulla alkanut ura päättyi viime vuonna vuoroesimiehen tittelillä.2000-luvun alussa hän ryhtyi poikansa kanssa ravintolanpitäjäksi Imatran Karhunpesään. Kuten muotiliikkeessä, myös ravintoloissa asiakkaat olivat työn suola: vaikka moni oli humalassa, hankalia asiakkaita oli vain harvoin.Pahimmillaan tai parhaimmillaan hänen päivänsä alkoi aamulla Marisassa, jatkui iltakuudelta Karhunpesässä ja päättyi aamuyöllä rulettipöydässä. Ja aamukymmenestä taas sama uudestaan.-Nuorena sitä jaksaa.Nyt Yildirim keskittyy vain Muoti-Marisaan ja yöunetkin ovat jo 8-tuntiset.Hyvistä puolista huolimatta Yildirim kuvaa yrittäjän arkea kitkutteluksi. Koskaan ei voi luottaa siihen, että asiat ovat pysyvästi kunnossa. Keväällä kauppa kävi hyvin, mutta nyt sateiden aikaan ovipumppu ei ole laulellut.Perjantaina hän sadatteli autoa, jonka moottorista kuului pihaan päästessä pahaenteinen ääni.-Mitäs sitten tehdään, jos se hajosi?Muutama vuosi sitten yrittäjä kohtasi vaikean kauden, kun ensin ravintola paloi ja sitten Valtakadun remontti vei vaateliikkeen asiakkaat melkein vuodeksi. Niitä laskuja Yildirim makselee edelleen.Yrittäjä ei harrasta mitään. Hän sanoo, ettei ole puutarhassa mönkivää sorttia eivätkä kotityöt muutenkaan innosta. Kerrostalo sopii hänelle.Töiden jälkeen ohjelma koostuu usein vain iltauutisista, iltapalasta ja yöpuulle menosta.-Niin kuin muutkin naiset, minä aloitan säännöllisesti liikunnan ja yhtä säännöllisesti sen lopetan, hän nauraa.Iloa elämään tuovat pojan perhe ja lapset.Yildirimin eksoottinen sukunimi on peruja turkkilaiselta mieheltä.KUVATEKSTIHeli BlåfieldMarja-Liisa Yildirimin Muoti-Marisa Lappeenrannan Valtakadulla ei kuulu mihinkään ketjuun. Hän uskoo, että se näkyy valikoimissa tietynlaisena yksilöllisyytenä.

Kaipian perhe päätti muuttaa elämäänsä, kun maaseudun hiljaisuus tylsistytti lapset. Määränpäänä on koti kaupungissa.