Terapiaa sodan satuttamille

Ilon ja lohdun jakaminen on osa valtioneuvos Riitta Uosukaisen puhetilaisuuksien sisältöä.

Ilpo Leskinen

Imatran Valtionhotelli on kuvattu lähes joka kantilta valtioneuvos Riitta Uosukaisen kanssa. Kosken kuohutkin ovat jo kulissia luoneet. Lukusalin viereisillä portailla Uosukainen on ikuistettu kauan sitten, joten kokemus oli syytä uudistaa maanantaina.

Riitta Uosukainen on uransa aikana käyttänyt ahkerasti Imatran Valtionhotellia. Erityisesti Lukusali on ollut hänen toinen olohuoneensa, jossa hän on vastaanottanut monia ulkomaisia vieraitaan.

Riitta Uosukaisen siviilielämä kuluu mieliaiheiden parissa. Kalenteri täyttyy puhetilaisuuksista kautta maan. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Varansa on pidettävä ja osattava myös sanoa ei.

—Isoäidin tehtävät ovat vaatineet huomiota seitsemän vuoden ajan. Kun tulin mummiksi, jätin muun muassa Naisten valmiusliiton puheenjohtajan tehtävän.

Kun aikaa löytyy, Uosukainen vastaa puhekutsuihin myönteisesti.

—Olen ollut aika monessa mukana. Minulla on paljon ystäviä, joten kutsuja tulee paljon. Kulttuuri, karjalaisuus, johtajuus, evakot, maanpuolustus ja lotat ovat läheisiä aiheita.

Big band festivaalille valtioneuvos on osallistunut lähes joka vuosi, tänä vuonna kahtena päivänä.

Perjantaina hän puhui Taipalsaaren Röytyn kievarissa kansallispukupäivän tilaisuudessa. Hän iloitsi tapahtumasta jo etukäteen.

—Saan panna Karjalan muinaispuvun päälleni ja puhua karjalaisen kansallispuvun kauneudesta, naisten työstä ja uskomattomasta kädentaidosta.

Tänään sunnuntaina Uosukainen vierailee Somerolla. Hän avaa Evakkolasten järjestämän Evakkovaelluksen sekä toimii tapahtuman suojelijana. Hän kävi Somerolla myös reilu viikko sitten avaamassa Kaija Aarikan elämäntyönäyttelyn.

Viime sotien haavoja on hoidettu vuotavimmasta päästä lähtien, mutta työ on kesken. Eheytettävää riittää edelleen. Sen Uosukainen on nähnyt ja kokenut.

—Sodan jälkeen ei kriisiapua ollut. Tarjolla oli vain vertaistukea. Esiin tulee uusia ryhmiä, jotka on painettu maan alle.

Nyt on evakkolasten ja sotaorpojen vuoro tuoda asiaansa esille. Uosukainen vierailee heidän tilaisuuksissaan mielellään. Hän tietää, että moni kuulija saa hänen esiintymisistään iloa ja lohdutusta.

—Minulle on vakaumuksen paikka, että sodan kokeneista ja tämän maan rakentaneista sukupolvista pidetään huolta. Haluan näitä ihmisryhmiä lohduttaa.

Uosukaisen kalenterista löytyy merkintä 12. elokuuta: Lappeenrannassa paljastetaan sotaorpojen patsas.

Karjalaisuuden puolesta Uosukainen puhuu kaikkialla, tilanteen ja paikkakunnan vaatimin painotuksin.

—Karjalan liiton kesäjuhlat on todella suuri tapahtuma, mutta media ei noteeraa juuri mitenkään.

Evakkojen tapahtumissa Uosukainen muistaa tähdentää sitä, että koko Karjala ei mennyt, vaikka tähänkin käsitykseen joskus törmää.

—Sanon, että tulkaa Etelä-Karjalaan. Täällä ollaan omilla sijoilla. Täältä löytyy tilaa sekä nähtävää.

Eteläkarjalaista heimotyötä tehneenä hän tietää, että maakunnan on ollut vaikea löytää identiteettiä.

—Etelä-Karjalassa on haahuiltu Karjalan ja Savon välissä, mutta siihen ei ole mitään aihetta.

Karjalaisuutta löytyy Uosukaisen mielestä riittävästi identiteetin tarpeiksi. Joka kunnassa vierailleena hän tietää, että karjalaisuus on selvästi voitolla, Suomenniemeä lukuunottamatta, joka nyt liittyy Mikkeliin.

—Eteläkarjalaisten iloisuus on aitoa, kun katsoo muualta Suomesta. Sosiaalinen lahjakkuus on silmiinpistävää.

Uosukainen törmää Karjalaan kaikkialla, vaikkapa hississä Seinäjoella. Hän oli kolme vuotta sitten kaupungissa, kun Provinssirock oli menossa.

Samaan hissiin sattui eteläkarjalainen hevimies, jota Uosukainen epäili Kotiteollisuuden Hongistoksi tai Sinkkoseksi. Mies ykskantaan totesi valtioneuvokselle, että Etelä-Karjala on täällä edustettuna ja viittasi Provinssirockissa esiintyvään Kotiteollisuuteen.

—Olen tavannut niin Kotiteollisuuden Jouni Hynysen, Stam1nan kuin Osmos Cosmoksen. He pitävät lippua korkealla ja ovat aivan loistavia Etelä-Karjalan edustajia. Älykkäitä ja fiksuja miehiä.

Rehvakas äijämäinen meininki ei häntä hämää.

—Niiden pitää kiroilla herkkyyttään peittääkseen.

Riitta Uosukaisen yhtenä sydämenasiana on Luumäen Kotkaniemi ja sen tulevaisuuden turvaaminen, kun Museovirasto on päättänyt luopua kotimuseon ylläpidosta.

Valtioneuvos toimii presidentti P.E. Svinhufvudin muistosäätiön hallintoneuvoston puheenjohtajana. Parhaillaan luodaan systeemiä Kotkaniemen hengissä pitämiseksi.

—Pohjaksi on tehty todella hyviä selvityksiä, ja säätiö ryhtyy kokoamaan rahaa. Myös kansalaiskeräys on tulossa.

Uosukaisen mielestä Etelä-Karjalan kansanedustajat voisivat toimia innokkaammin Kotkaniemen puolesta.

—Svinhufvud oli sentään yksi tärkeimmistä Suomen itsenäisyyden luojista.

—Onneksi on siunattu Jyri Häkämies. Hän on ollut erittäin aktiivinen.

Etelä-Karjalassa saadaan valtioneuvoksen mielestä olla tyytyväisiä viime aikojen kehityksestä matkailukeskuksineen, uusine kauppoineen ja kalatiskeineen.

—Antaa palaa vaan, jos ostajia riittää.

Hän muistuttaa, että venäläiset ostosmatkailijat auttoivat jo 1990-lamassa.

—Ainakin autokaupat pelastuivat.

Suomalaisten ja venäläisten kanssakäyminen on Uosukaisen mielestä arkipäiväistynyt.

—Rajanylitys on luontevaa molempiin suuntiin. Sitä mukaa kuin tutustutaan puolin ja toisin, havaitaan, etteivät venäläiset ole ihmistä kummempia. Toki törmäyksiäkin tulee.

—Kehitys on myönteistä, kun pidetään kontrolli päällä. Kaikesta huolimatta välissä on edelleen maailmojen raja, Uosukainen sanoo.

Riitta Uosukainen

Syntynyt Jääsken Ensossa 18.6.1942. Asuu Imatralla.

Puoliso everstiluutnantti Toivo Uosukainen. Poika Antti.

Filosofian lisensiaatti 1970.

Imatrankosken lukion suomen kielen lehtori 1969—2003.

Kymen läänin äidinkielen lääninkouluttaja 1976—83.

Imatran kaupunginvaltuuston jäsen 1977—1992, ensimmäinen varapuheenjohtaja 1981—86.

Kokoomuksen kansanedustaja 1983—2003.

Opetusministeri 1991—94.

Eduskunnan puhemies 1994—2003, ensimmäisenä naisena.

Filosofian kunniatohtori 1997.

Kauppatieteiden kunniatohtori 1999.

Kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 2000.

Valtioneuvos 2004, ensimmäisenä naisena.

Kirjoittaja:
Ilpo Leskinen