Petteri Värtö
Lappeenranta. Näyttelyamanuenssi Mona Taipale repii lakanoitaan Etelä-Karjalan taidemuseossa. Tekstiilien kierrättäminen on ollut osa museotoimen osallistavaa työtä: alan ammattilaiset ja siitä kiinnostuneet maallikot työstävät yhdessä sisältöä. Taipaleen räsytkin ovat osa seuraavan näyttelyn materiaalia.
Vapaaehtoisten mukanaolo museotyössä on antoisaa ja mukavaa. Ideoita saa paljon, ja ne tuovat uutta näkökulmaa omaan työhön, Taipale sanoo.
Vapaaehtoisilla hän viittaa museon asiakasraatiin. Kolme vuotta jatkunut toiminta 25:n eri elämänalalta tulevan erilaisen ihmisen kanssa on tuonut paljon kehitysehdotuksia, joista toimivaa käytäntöä ovat museoiden museomummot ja -papat ja tulevaa näyttelysalissa asiakkaiden liikkumista helpottava rollaattori.
Museotoimi on listannut, miten ideoita on toteutettu. Tärkeiksi koetut on yritetty huomioida, kaikkia ei voi toteuttaa museoeettisistä tai muista syistä.
Asiakkaiden osallistaminen on ajankohtaista kulttuurikentällä. Lappeenrannan kaupunginteatterissakin on saatu jalkeille seurantaryhmä, tosin ulkoa ajettuna. Museopuolella vuodesta 2009 jatkunut yhteistyö asiakkaiden kanssa on tuottanut sisällöllisiä ideoita ja kiinnostanut pioneerimaisuutensa vuoksi muuallakin.
Taidemuseolla on oma näyttelypolitiikka, jonka mukaan edetään. Kaiken näytteille asetettavan pitää olla ammattilaisten tekemää taidetta, Taipale linjaa.
Hänen mukaansa työskentely maallikoiden kanssa on kiinnostavaa rajankäyntiä. Miten asiakaslähtöinen työssä voi olla? Näkemykset pitää voida perustella.
Saamme asiakasraadilta paljon tukea, mutta kaipaisimme sen lisäksi työtä vastustavia ja sen mielekkyyttä kyseenalaistavia näkökulmia, Taipale toivoo.
Taustalla on halu kehittää toimintaa yhdessä erityisesti niiden henkilöiden kanssa, jotka ylittävät museon kynnyksen vasta, kun siihen on välttämätön pakko.
Osallistaminen voi olla vaikka taideteosten materiaalin tuottamista näyttelyyn tai sen työpajojen ideointia, kuten lokakuussa avautuvassa Muisku-näyttelyssä.
Asiakasraati on kerännyt kankaita ja muuta teosmateriaalia ja toimittanut sitä meille. Se on tavannut näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ja pohtinut näyttelyn taideteosten toteuttamista sekä niiden jatkojalostamista myöhemmin työyhteisöissään, kuten kouluissa, päiväkodeissa ja palvelutaloissa, Taipale kertoo.
Esimerkiksi räsyistä koostuu taiteilijan tekemä vyyhti näyttelyyn. Kun oma pala elämää on osa taideteosta, näyttelykokemus voi olla kestävä ja voimakas.
Asiantuntijuuden jakamisesta voi syntyä uutta tietoa yhteistyöhön osallistuneille, Taipale uskoo. Ja kai sitä repii mieluummin lakanoita kuin stressihermoa.
Asiakasraati
25 erilaista eri-ikäistä eri alojen ihmistä. Kasvatuksen ammattilaiset ja seniorikansalaiset korostuvat.
Raadin jäsenyys kestää kaksi vuotta, kaikkia raatilaisia ei vaihdeta yhtä aikaa.
Vapaaehtoistoimintaa, neljä kertaa vuodessa kokous, jossa tietoa museon toiminnasta ja tulevista näyttelyistä sekä ideointia yhdessä.
Raatilaiset saaneet myös Museo tutuksi -koulutusta.
Raadin panos näkyy erityisesti museon yleisötyössä.