Liisa Kukkola
Lappeenranta. Jukka Raitanen ei itkenyt, kun Konnunsuon vankila pantiin kiinni toukokuussa 2011.
-Selli Konnunsuolla oli minulle koti 1960 ja -70-lukujen taitteessa kaksi vuotta kahdeksan kuukautta, mutta ei se sillä tavalla merkityksellinen paikka ollut, että olisin sitä surrut.
-Sinähän paatunut mies olet, naurahtaa Konnunsuolla vartijana, ylivartijana, pappina ja vt. pappina ollut Matti J. Kuronen.
Raitanen on niitä vankeja, jotka Kurosen mukaan kerran vankilaan jouduttuaan tulevat siellä järkiinsä.
-70 prosenttia vangeista ainakin ennen tajusi, että nyt on elämässä edessä sellainen perälauta, että jos uudestaan joutuu vankilaan, niin sitten peli on pelattu.
-Joskus mietin, missä nyt olisin, jos en olisi joutunut vankilaan silloin 1968. Voi olla, että Konnunsuo pelasti henkeni, Raitanen miettii.
Järjen lisäksi Raitasen piti vankilasta pois musiikki, josta tuli miehen leipäpuu ensimmäisen ja samalla myös viimeisen vankilareissun jälkeen.
Vuonna 1970 hän sai vankilasta kahden päivän loman, josta toinen kului äänitysstudiossa Helsingissä ja toinen asioita selvitellessä, kuten hän itse naurahtaa.
-Vangin toive oli tuohon aikaan iso juttu. Varsinainen hitti siitä tuli muutama vuosi ilmestymisensä jälkeen. Levyä myytiin yli 100 000 kappaletta.
-Kun alkoi saada rahaa omista tekemisistä, ei tarvinnut enää mennä varastamaan toisten taskuista, Raitanen sanoo.
Konnunsuollakin, kaltereiden takana, Vangin toive oli iso juttu.
-Se oli ylpeyden aihe. Jukasta tuli vankikansan edustaja, Kuronen muistelee.
Tuttuja ovat kummallekin miehelle Vankila tien päässä -näyttelyn esineet.
-Tonkassa tuotiin ruoka sellien ovelle, ja tuolla ruoka kauhottiin sinkkisiin astioihin. Sellissä syötiin, ei se kovin mukavaa ollut siinä paskan hajussa, Raitanen muistelee.
Hienompiakin kuin sinkkisiä astioita vankilassa oli.
-Valitin kerran vankilan kirjastossa, että kyllähän minä ymmärrän, että te rosvot ja ryövärit juotte kahvinne rikkinäisistä emalimukeista, mutta että minäkin akateemisesti koulutettu ihminen joudun niin tekemään.
-Vähän ajan päästä kirjaston kahvipöydälle ilmestyi Ruska-sarjan astioita, jotka oli varastettu Lappeenrannan rautakaupasta. Astiat tilanneet vannoivat, etteivät tienneet, kuka oli astiat varastanut, ja pakko minun oli uskoa, Kuronen kertoo.
Astiat jäivät Konnunsuolle.
-Sunnuntai oli juhlapäivä, silloin saatiin pullaa ja kahvia, Raitanen muistaa.
-Muistatko, kun psykopaattisiksi diagnosoiduille annettiin aina kaksi pullaa? Se oli Martti Paloheimon oivallus, että heidän piti antaa luulla olevansa erityisiä. Se toimi hienosti, Kuronen muistelee.
Jukka Raitanen pysähtyy punaraitapuvun eteen. Vangin toiveessakin sellaisesta lauletaan.
-Menimme kerran kolmen vangin, joilla oli nämä puvut päällään, kanssa kotiini Lappeenrannan Mäntylään. Naapurin rouva uteli, keitä miehiä te oikein olette, kun on kaikilla samanlaiset puvut, Kuronen kertoo.
-Yksi vangeista tokaisi, että täti on Marimekolla töissä ja sai sieltä halvalla kankaat ja siksi ompeli meille kaikille samanlaiset puvut. Selitys meni täydestä.
KUVATEKSTI
Heli Blåfield
Jukka Raitanen (vas.) muistelee, ettei vankilan seinien sisään jouduttuaan aluksi tajunnut yhtään mitään. Elämä tuntui pitkän aikaa kovin toivottomalta ja rangaistusaika 2 vuotta 8 kuukautta järjettömän pitkältä. Muutos siviilielämään oli raju, kun kaikki piti tehdä toisten luoman minuuttiaikataulun mukaan. Konnunsuollakin pappina toimineen Matti J. Kurosen mukaan vangit nukkuvat paljon; unessa vankilasta pääsee pois.
Vangin toive
Jukka Raitasen sävellys ja sanoitus, joka syntyi Konnunsuon vankilassa Vuonna 1969 Raitanen pääsi esittämään sen televisioon, ja siitä alkoi hänen levytysuransa.
Kappaleen omistuksesta käytiin keskustelua helluntailaisten ja romanien kesken, mutta kappale pysyi Raitasen sävellyksenä.
Jukka Raitasen ensimmäinen albumi, Vangin toive, ilmestyi 1976.
Kari Kuuva alkoi säveltää Raitaselle kappaleita, myös Vapaa oon -levy myi kultalevyn verran.
Raitanen jatkoi musiikkiuraansa viellä 2000-luvulla. Viimeiset keikkansa hän teki viitisen vuotta sitten.
Raitanen on kotoisin Kouvolasta. Viimeiset seitsemän vuotta hän on asunut Lappeenrannan Lauritsalassa.