Riina Nokso-Koivisto
Lappeenranta. Näyttelijä Marjatta Linna sai omassa lapsuudessaan kuulla jos jonkinlaisia tarinoita.
Isäni oli loistava tarinaniskijä. Hän kertoili pienistä, hauskoista sattumuksista.
Marjatan isällä, näyttelijä Veikko Linnalla oli mistä kertoa. Teatterityön lisäksi mies näytteli uransa aikana yli sadassa elokuvassa.
Kun isä oli filmaamassa Me tulemme taas -elokuvaa, koko filmiryhmä joi huonoa vettä ja sai paiseita, Marjatta Linna muistelee.
Kotona luettiin myös satuja. Marjatta Linnalla on varhainen muistikuva tarinasta, joka kertoi herttaisesta Heljästä ja veikeästä Veijosta.
Luulen, että satu oli peräisin Elsa Beskowin kirjasta. Äitini kertoi satua laulamalla.
Myös Marjatta Linnan äiti Katri työskenteli miehensä tapaan KansanteatteriTyöväenteatterissa näyttelijänä ja tarpeistonhoitajana. Tämä tarkoitti, että tytön vanhemmat olivat iltaisin töissä. Marjatalle luki iltasadun kulloinenkin iltahoitajatyttö.
Muistan erityisesti Paulan, joka paitsi luki minulle, antoi kirjoja myös lahjaksi. Sain häneltä ainakin Andersenin kauneimmat sadut ja Aino Räsäsen Yllätyskesän.
Räsäsen kirja meni hukkaan muuton yhteydessä. Onneksi törmäsin siihen Lemin Taikalyhdyssä. Löytämässäni kappaleessa oli vieläpä Aino Räsäsen signeeraus.
Kaikki iltahoitajat eivät olleet yhtä mukavia kuin Paula. Yhtenä iltana pieni Marjatta heräsi kesken unien ja tajusi olevansa yksin. Lastenhoitaja oli lähtenyt omille teilleen.
Soitin itkien teatterille, jossa näyttelijä Uljas Kandolin vastasi. Sanoin, että äidin on tultava kotiin tai minä kävelen sinne. Onneksi asuimme siinä ihan lähellä. Äiti tuli käymään kotona ja kantoi minut yöpuku päällä teatteriin.
Kun Marjatta Linna tuli itse äidiksi, hänkin oli aina iltasatuaikaan teatterilla töissä. Määrätietoinen Jenni-tytär kuitenkin huolehti pienestä pitäen siitä, että hänelle luettiin.
Jenni oli vielä niin pieni, että nukkui häkkisängyssä. Sieltä hän aamuyöllä puoli viiden aikaan aina paukutteli minua kirjalla, että nyt lukemaan, Linna nauraa.
Äiti muistelee, kuinka tärkeitä tarinat olivat tyttärelle omien tunteiden käsittelyssä.
Olikohan se Pupu Tupuna -kirja, jossa pupu jää pelottavaan metsään yöksi ja linnut nukkuvat sen ympärillä turvana. Jenni itki aina vuolaasti tarinaa kuunnellessaan ja pyysi sitten, että lue se taas. Kirja piti lukea niin monta kertaa, ettei häntä enää itkettänyt.
KUVATEKSTI
Inka Nordlund
Marjatta Linnan omassa elämässä on tämän kevään jälkeen alkamassa aivan uusi tarina. Näyttelijä jää eläkkeelle työskenneltyään
42 vuotta Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijänä. Tänään torstaina Marjatta Linna tekee viimeisen ensiaamunsa.