Petteri Värtö
Lappeenranta. Osmo Kojo klikkaa läppärinsä hiirtä työhuoneessaan Voisalmen Saratiellä. Ruudulla alkaa liikkua kuvia, joita rautatieläinen on ottanut sekä työuransa aikana että eläkkeellä.
Kuvista ja niihin liitetyistä teksteistä syntyy digitaalinen surunauha Keisarinaseman ja rautatien vaiheista Lappeenrannassa.
Tarina on kronologinen. Se kulkee rautatien tulosta keisarin kautta asemaan ja sen alennustilaan, kunnostukseen ja tuhoutumiseen, Kojo kertoo tyynesti.
Lyhytelokuvalla on sosiaalinen tilaus. Kojo esitti sen ensimmäisen version kaveriporukassa 6. helmikuuta. Saman päivän iltana Lappeenrannan Kilta muisteli palanutta asemaa, ja osanottajilla oli jo tieto Kojon työstämästä elokuvasta. Kansalaisaktiivi Juhani Sirkiä otti yhteyttä ja alkoi maanitella miestä työhuoneesta.
Jussi arveli, että harrastelijan elokuvan haluaisi nähdä moni muukin. Uuteen versioon lisäsin kuvia ja tekstiä sekä tv-uutisten liikkuvaa kuvaa, Kojo sanoo.
Kameraa harrastaja on pitänyt hyppysissä lapsesta. Simpeleellä syntyneen Kojon kuvausharrastus kävi vakavaksi vuonna 1970, jolloin hän muutti Lappeenrantaan, markkinointitehtäviin apulaisasemapäälliköksi. VR rohkaisi työntekijöitään harrastamaan, ja Kojolle oli luontevaa osallistua työpaikan kameraseuran toimintaan.
Kaitafilmejä kuvasin lähinnä seuran matkoilta. Tietokoneen moviemakerilla on ollut helppo koostaa sukujuhlien ja -kokousten kuvia omiksi kokonaisuuksiksi.
Valokuvia Kojolla on tuhansia. Vaunuista ja vetureista toista tuhatta, asemarakennuksista 3 500. Eläkkeellä kameran etsimeen osuu kaikenlainen kiinnostava.
Viimeksi olen seurannut kahden talon rakentamista. Kuvat otan pääasiassa omaksi iloksi. Minulla oli nettisivustokin niille, mutta enää en ole ylläpitänyt sitä.
Digikamera on kulkenut mukana viisi vuotta, tuhannen kuvan vuosivauhdilla. Sitä edeltävät kuvaformaatit Kojo on muuttanut digitaalisiksi maakuntakirjastossa.
Keisarinaseman kunnostusta Kojo seurasi aktiivisesti. Kolme vierailua vuosina 2009, 2010 ja 2011. Seuraavan kerran pyyhki almanakasta kohtalokas tulipalo.
Eläkeläisporukan oli tarkoitus alkaa tapailla Keisarinasemalla, ja siellä elokuvakin piti esittää ensimmäistä kertaa. Menetykset kuuluvat elämään, Kojo toteaa.
Hänen mukaansa elokuvan toinen, uudempi versio syventää kuvaa keisari Aleksanteri III:sta, jonka isää rautateillä 37 vuotta työskennellyt arvostaa erityisesti.
Aleksanteri II määräsi rautatien rakentamisesta Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Ensimmäinen ratayhteys täytti 151 vuotta vastikään, Kojo kertaa.
Muistojen ilta Keisarinaseman ystäville Lönnrotin koulun juhlasalissa tänään torstaina kello 1819.30. Muistia virkistävät Osmo Kojon lyhytelokuva Keisarinasema ja Anja Reinikaisen ohjaama näytelmä Keisarin tulo.
Rautatieasemilla elämäntyönsä tehnyt Osmo Kojo työhuoneessaan Lappeenrannan Voisalmessa. Tietokone tuli töihin 1990-luvun alussa, joten sellainen piti saada myös kotiin. Läppärin hankin, kun sen avulla valokuvia on helpompi näyttää isommalle porukalle.