Anne Kokkonen
ERIARVOISUUS on todellisuutta Etelä-Karjalassakin. Parhaiten pärjäävät hyvin koulutetut, jotka asuvat yleensä kaltaistensa kanssa samoilla asuinalueilla. Syrjemmältä löytyvät ne ryhmät, joille nälkäkään ei ole tuntematon asia.
-On huolestuttavaa, että absoluuttisesta köyhyydestä on selviä merkkejä. Reilusti yli kymmenen prosenttia kertoo joutuneensa tinkimään ruuasta, lääkkeistä ja lääkärikäynneistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jukka Murto toteaa.
THL:n viime syksynä toteuttaman Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen tulokset julkistettiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin osalta keskiviikkona. Tutkimus tuo esiin aiempaa kattavammin asukkaiden omia kokemuksia hyvinvoinnistaan ja kunnan palveluista.
ETELÄ-KARJALAN tulokset eivät juuri poikkea muun Suomen aineistosta. Vaikka mittareita riittää suuhygieniasta kulttuuritarjontaan, hyväosaiset näyttävät aina kaapivan kerman kakusta.
Vähän koulutetut ovat karkeasti tyypitellen köyhempiä, lihavampia, vähemmän harrastavia ja enemmän tupakoivia. Etenkin sydän- ja verisuonitaudit iskevät todennäköisemmin juuri tähän joukkoon.
-Sepelvaltimokirurgian potilaiden osalta ei kuitenkaan ole nähtävissä jakoa vähemmän ja enemmän koulutettuihin. Saattaa olla, että hyväosaiset saavat paremmin palveluja, Murto arvioi.
Vähän koulutetut eivät osaa hakea ja vaatia itselleen kuuluvia palveluja. Hyväosaiset saavat mitä haluavat, koska yhteiskunnan pelisäännöt ovat heillä paremmin hallussa.
VÄESTÖRYHMIEN välisistä eroista on puhuttu vuosisatoja, mutta nyt tietoa voidaan käyttää päätöksenteon apuna aivan toisin kuin ennen. Rajalliset resurssit voidaan kohdentaa tarkemmin sinne missä niitä todella tarvitaan.
-Tietyllä porukalla menee jo hyvin. Kysymys kuuluukin, miten toiset saataisiin nostettua samalle tasolle, Murto muistuttaa.
Esimerkiksi tupakointi näyttää olevan vahvasti yhteydessä koulutustaustaan ja lapsuudesta saatuihin malleihin. Lukiolaisista sauhuttelee vain joka kymmenes, joten parhaan mahdollisen tuloksen aikaansaamiseksi tupakkavalistus kannattaisi suunnata ammattikoululaisiin, joista noin 40 prosenttia kuuluu tupakoijiin.
Jotta kerätystä tiedosta saataisiin yhä enemmän hyötyä, tulevaisuudessa harkitaan joidenkin maantieteellisten alueiden poimimista esiin muusta materiaalista. Etelä-Karjalaa on myös mahdollista verrata esimerkiksi Pohjanmaahan tai Espooseen.
-Siten saamme tarkempia vastauksia ja löydämme ehkä joitain maakunnallisia erityispiirteitä, Murto arvioi.