LAPPEENRANTA
PETTERI VÄRTÖ
Aimo Vuorinen kertoo Kiltaillassa Lappeenrantaan vuonna 1884 tulleesta kulttuurivaikuttajasta C. G. Swanista.
Mikä miehessä kiinnostaa?
Swan oli Lappeenrantaan tullessaan 45-vuotias ja tehnyt jo yhden uran. Häneen suhtauduttiin aluksi uteliaasti, mutta suhtautuminen muuttui myöhemmin epäluuloiseksi.
Lappeenrannan 1 400 asukkaasta 70 oli ruotsin- ja 150 venäjänkielisiä, he paljolti määräsivät kaupungin asioista. Koska Swan oli fennomaani, hänen oli vaikea sulautua joukkoon. Minua kiinnostaa piirtää henkilökuvaa tuon ajan sivistyneistön edustajasta. Oliko Swan poikkeusyksilö vai tyypillinen aikansa tuote?
Miksi Lappeenrannan paikallishistoria kiinnostaa?
Lappeenrannassa ei ole ymmärretty, mikä kaupungissa on arvokkainta. Esimerkiksi Linnoitusta ei ole kehitetty sen omista lähtökohdista käsin, vaan on koko ajan mietitty, mitä kaikkea muuta sinne voisi laittaa. Näin ajaudutaan toistuvasti konflikteihin, kaikki energia menee toissijaisista asioista keskustelemiseen ja alueen kehittäminen jää puolitiehen. Tämä on hieno kaupunki, jossa on aineksia vaikka mihin.
Mitä olet parhaillaan tekemässä?
Käsikirjoitusta venäläisille turisteille suunnattuun kaupunkiopaskirjaan. Se kertoo yhteyksistä, joita suomalaisten ja venäläisten välillä on tässä kaupungissa ollut, ja yhteyksien näkymisestä ja merkityksestä nykyajassa. Se esittelee Venäjän luoteisen rajaseudun historiaa tavalla, jota he eivät kotimaassaan näe.
Mitä muuta haluaisit vielä kirjoittaa?
Olisin halunnut jaksaa kirjoittaa tähän aikaan ja sen näennäistärkeisiin asioihin, kuten sukupuolineutraaliin avioliittoon, liittyvän komedian. Asettuminen uhrin asemaan takaa mille tahansa vähemmistölle suuren julkisuuden, jonka alle enemmistön ongelmat jäävät. Toteutus olisi komediallinen, koska tärkeistä asioista voi puhua vain komedian kautta.
Mistä muusta haaveilet?
(Naurua.) Haaveita on aina vähemmän ja vähemmän. Ne liittyvät terveydellisiin juttuihin, jotta voisi mökillä tehdä vielä jotakin kunnollista.
Millainen on päivärytmisi?
Nousen seitsemän maissa ja syön aamiaisen. Kauppapäivänä käyn kaupassa ja teen ruokaa, sitten avaan koneen ja kirjoitan jotakin. Oppaan ohella meneillään on vuosikausia kirjoitettu romaani. Sitä jaksan iltakuuteen, sitten katson televisiota ja ihmettelen, mistä kaikesta ohjelmia tehdään. Yritän pitää itseni henkisesti uteliaana ja kiinni maailman asioissa.