PETTERI VÄRTÖ
Linnoituksen uusi asemakaavaluonnos hahmottelee kaupunkihistoriallisesti merkittävälle alueelle uusia rakennuksia asuin-, majoitus- ja yrityskäyttöön. Kaava on valmistumassa Lappeenrannan päättäjien käsiteltäväksi. Edellinen yritys uudeksi asemakaavaksi jäi vahvistamatta pelkojen ja puutteiden takia vuonna 1998.
Uusi asemakaava kaihertaa aluetta arvostavia kaupunkilaisia. Kahvila Majurskan yrittäjä kertoi Etelä-Karjalan radiolle toivovansa vanhan kunnostamista ennen uuden rakentamista. Kirjailija Aimo Vuorinen taas totesi Etelä-Saimaalle, että kaupunki ei ole oikein osannut kehittää Linnoitusta sen omista lähtökohdista.
Asemakaava määrittelee alueen käyttöä, muttei välttämättä sanele sitä. Kaikkea asemakaavaan piirrettyä ei tarvitse rakentaa, eikä rahan puutteessa voikaan.
Yrittäjän näkemyksessä kuulee helposti pelkoa uusista kilpailijoista, mutta näkemyksen kanssa on vaivattomasti samaa mieltä. Linnoitusniemessä on kuntoon pantuja ja uusia rakennuksia, mutta siellä on myös kunnostusta tarvitsevia ja käytöstä poissaolevia suojeltuja taloja monen miljoonan euron edestä. Liikaa.
Kannas-keskukselle kaavailtu 1A-rakennus tarvitsee käyttäjää ja vähintään miljoonaa euroa, urheilutalo etsii käyttäjää ja yli kahta miljoonaa euroa. Kahvilan takana on hylätyn oloinen hirsirakennus, ja Katariinan työtupien tunnelmaa olen viimeksi aistinut hautajaisissa pitopalvelun tiloissa. Kaikki pitäisi kunnostaa.
Asemakaava kertoo alueen kehittämisen menosta eteenpäin. Sen vaarana on uuden syntyminen ilman vanhan saneerausta. Linnoitus on liian pieni getoille.
Tapahtumat jakavat näkemykset Linnoituksesta. Asukkaat, historiaentusiastit ja yrittäjät haluavat alueeseen liittyvää tai pientä, muille käy elämä kuin elämä.
Jos alue halutaan elävöittää, hirveän valikoiva ei välttämättä voi olla. Jos ja kun alue saa lisää asukkaita, konfliktiherkkyys ja kompromissipakko lisääntyvät.
Historiallinen alue ohjaa ajattelua museaaliseksi. Vuorinen kunnostaisi 1A-rakennuksesta uuden valtakunnallisen ratsuväkimuseon ja tekisi sen nykyisistä tiloista Viipurin portin pielessä Linnoituksen museon, joka kiinnostaisi alueella vierailevia. Historioitsija Anu Talka on esittänyt samansuuntaisia näkemyksiä.
Urheilutalollakin on kulttuurihistoriallinen kulmansa. Se rakentui aikana, jolloin patruunat jakoivat yleistä hyvää kaikille eivätkä vain osinkoja sijoittajille, ja sen tanssikäytöstä seurasi useita, kaupunkia elävöittäneitä parisuhteita. Sille on toivottu kulttuuritoimintaan kytkeytyvää käyttöä, mutta ideat ja rahat ovat vähissä.
Boksin ulkopuolella riittää ajatus- ja valuuttavarantoa. Linnoitukseen on usein haluttu pientä hotellia, ja sellainen löytyy myös asemakaavaluonnoksesta.
Etelä-Euroopasta voi vuokrata linnoja ja Suomestakin kartanoita, joten miksei majoitusmarkkinoilla olisi tilaa yhdelle makasiinihotellille. Sijainti lähellä keskustaa ja luontoa, ympäristö rauhallinen tai tapahtumarikas riippuen kehityksestä ja vuodenajasta. Moni yöpyisi mieluusti moisessa paikassa ja maksaisi luksuksesta.
Mahtavien majatalojen ohella maailma on täynnä tosi-tv-formaatteja. Niistä varmasti löytyisi joku, jonka rahkeista järjestyisi rahoitus unelmien remonttikohteelle.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.